Lehto ry - Tervetuloa

Mitä ásatrú on?

Asatrun harjoittajat uskovat että ihminen polveutuu Aasoista ja Vaaneista ja on näin ollen velvollinen kunnioittamaan heitä esi-isinään. Jumalsuhde on kaksipuolinen ja tasa-arvoinen. Jumalille annetaan lahjoja, ja hekin antavat lahjojaan asatrun harjoittajille. Lahjojen vaihtaminen onkin ollut muinaisessa kulttuurissa tärkeä piirre. Termi "Ásatrú" tarkoittaa jumaliin uskomista.

Asatrun harjoittaminen

Asatrun harjoittajien rituaaleissa jumalat nähdään ystävinä, ei palvonnan kohteena. Kuoltuaan asatrun harjoittajat uskovat pääsevänsä johonkin heidän elämänsä mukaan määräytyvään paikkaan. Tämä riippuu (amerikkalaisen uskontokunnan mukaan) yhdeksästä hyveestä. Meillä pohjoisessa nämä hyveet tuntuvat enemmän itsestäänselvyyksiltä eikä niitä ole usein koettu tarpeelliseksi erikseen kirjata ylös- ja sitä paitsi etiikka ja moraali on aina yksityishenkilön pohdiskelun lopputulos. Yleisesti voitaisiin sanoa että asatrut arvostavat esimerkiksi rehellisyyttä, rohkeutta ja vieraanvaraisuutta.

Asatru on värikäs uskonto, missä kokoontumiset ja juhlat ovat tärkeä osa kanssakäymistä. Usein asatrun pariin tuleva on tuntenut vahvaa vetoa uskoa kohtaan ja leikkimielisesti onkin sanottu että jumalat kutsuvat pariinsa ne keiden on tarkoitus tulla. Tämän periaatteen mukaisesti mielestäni kenelläkään asatrulla ei ole siis oikeutta syrjiä muita uskonnon harjoittajia riippumatta siitä millaisesta kansallisuudesta tai taustasta he ovat lähtöisin. Uskontoon ei myöskään kuulu käännyttäminen, pakottaminen tai muunkaanlainen painostus. Miehet ja naiset ovat uskonnon parissa tasa-arvoisia. Julkisissa rituaaleissa paikalla toimii usein alueen godi ("pappi") tai gydia ("papitar") jonka tehtävä on antaa rituaalille selkäranka ja selkeä suunta. Asatrun harjoittaja ei silti tarvitse "välittäjää" itsensä ja jumaluuksien välille ja monet harjoittavat uskontoaan yksin, eivätkä välttämättä koskaan kohtaa muita asatruja.

Suuri osa entisaikojen uskoa on ollut paitsi jumalten, myös haltijoitten ja paikanhenkien kunnioittamista. Kristinuskon saapuessa Skandinaviaan oli huomattavasti helpompi taivuttaa ihmiset pois jumalten kuin haltijoitten kunnioittamisesta, ja salassa talon haltijalle uhratiin hyvin pitkään ja ihmiset kieltäytyivät tuhoamasta paikkoja missä haltijan uskottiin asuvan.

Asatrun arvot

Asatru korostaa hyveitä ihmisen elämässä, kuten rohkeutta, totuudenmukaisuutta, kunniaa, uskollisuutta, itsekuria, vieraanvaraisuutta, omavaraisuutta, yritteliäisyyttä ja sisua. Perhe on asatrussa tärkeässä asemassa, samoin esivanhempien kunnioitus. Yhteys jumaliin on mahdollista saavuttaa noudattamalla hyveitä ja kunnioittamalla luontoa.

Asatru ei edellytä seuraajiltaan minkäänlaista erikoisruokavaliota. Entisaikaan hevosenlihan syöminen oli pakanan merkki, mutta nykymaailmassa harvemmat kokevat tarvetta tällaiseen. Asatrujen parissa on niin kasvis- kuin lihansyöjiäkin. Myöskään rajoitteita tai vaatimuksia alkoholinkäytön suhteen ei ole.

Asatrun jumalkäsitykset

Asatrun harjoittajat palvovat kahta jumalaryhmää, Aasoja (æsir, ásynjur) ja Vaaneja (vanir). Karkeasti sanottuna voisi kuvailla Aasojen olevan soturijumalten sukua, kun taas Vaanit ovat luonnon ja hedelmällisyyden jumalia ja jumalattaria. Snorri Sturlusonin Edda kuvailee miten nämä kaksi jumalryhmää sotivat toisiaan vastaan kunnes huomaavat että ovat jokseenkin tasaväkisiä ja vaihtavat panttivankeja tehden rauhan. Näin osa Vaanien suvusta päätyy asumaan Aasojen luokse, ja toisinpäin. Tarina kuvaa vanhojen Vaani-jumaluuksien osittaista korvaamista uusilla, Aasoilla. Kohdassa Vaanit ja Aasat esitellään joitakin näistä jumaluuksista tarkemmin.

Uskonnossa Jumalat ja Jumalattaret ovat yhtä tärkeitä mutta usein uskonnon harjoittaja tuntee sympatiaa yhtä tai useampaa jumaluutta kohtaan ja antaa tälle erityishuomiota. Vaikka Odin mielletään jumalten johtajaksi tai heistä korkeimmaksi, tarinoissa hän joutuu usein taipumaan jumalattarien tahtoon. Myös vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat, koska jotkut jumaluudet mielletään läsnäoleviksi enemmän keskikesällä kuin talvella. Asatrun harjoittamisesta on vaikea vetää mitään kovinkaan selkeitä esimerkkejä - tietyt perushyveet ovat usein arvossaan, kuten pelottomuus ja vieraanvaraisuus mutta kuten useimmissa polyteistissa uskoissa, harjoittajien joukko on kirjava ja monimuotoinen.

Asatru on itsenäinen uskonto. Sillä ei ole sidoksia yhteenkään juutalaiskristilliseen uskontoon, eikä "new-age"-liikkeisiin. Se ei ole myöskään samankaltaista kuin wicca. Asatrusta kiinnostuneen henkilön voi olla hyödyllistä tutkia myös Suomenuskoa sekä saamelaisten uskomuksia, sillä näissä on paljon samankaltaisuuksia.

Vaanit

Vaaneista tärkeimpiin lukeutuvat kaksoissisarukset (jotka ovat myös rakastavaiset) Freyr ja Freyja. Nämä kaksi sanaa tarkoittavat valtaista ja valtiatarta, mutta jumaluuksilla on monia nimiä. Vaanit ovat rauhan ja mielihyvän jumaluuksia, mutta tarvittaessa myös hurjia taistelijoita. Vaaneille tyypillistä on läheisyys haltijoihin ja maan henkiin, luontoyhteydet sekä elämän kiertokulku syntymästä kuolemaan.

Freyja

Freyjan nimiin kuuluu mm. Sýr ("emakko") sekä Valfreyja, "(taistelussa) kaatuneiden valtiatar". On virheellistä olettaa Freyjan olevan pelkkä rakkauden tai hedelmällisyyden jumaluus. Hän on myös mahtava soturitar sekä väkevä noita joka opettaa Aasoille Seidr-noituuden taidon. Joka taistelussa kaatuneista Freyja valitsee puolet, ja hän saa valita sankarinsa jopa ennen Odinnia. Freyjan kasvot ovat siis paitsi säkenöivän rakkauden ja elämän kuvastin, myös kuoleman hiljainen naamio. On epäselvää mitkä kaikki vanhoissa teksteissä vilisevät jumalattarien nimet ovat Freyjan pseudonyymejä, sillä kirkko paheksui Freyjan kulttia niin paljon että vain hyvin vähän tietoa tästä pohjoisen suuresta jumalattaresta on kestänyt ajan ja sensuurin hampaita. Pienenä muistona on säilynyt sydän-symboli, joka pelastui todennäköisesti sen uudelleenassosioimisen takia - nykyään sydän mielletään romanttiseksi symboliksi, mutta alunperin symboli kuvasi naisen pakaroita ja häpyä. Freyja onkin rakkaussuhteissaan itsenäinen, ja valitsee suosikkinsa ja rakastajansa häpeilemättä.

Freyjan tunnusmerkkeihin kuuluu hänen suuri kauneutensa, ja Brisingamen, tulinen kaulanauha. Useissa vanhoissa patsaissa tärkeät hedelmällisyysjumalattaret on kuvattu kaulanauhan kanssa, Freyja ei siis ole tässä poikkeus. Hän ajaa kissojen vetämillä vaunuilla, ja omistaa ihmeellisen haukansulkaviitan jonka avulla voi muuttaa muotoaan. Toisinaan hän ratsastaa taisteluun taisteluvillisiallaan, Hildisvínillä. Villisika onkin tärkeä Vaani-symboli joka kuvastaa soturin urheutta. Emakko taas on hedelmällisyyssymboli. Freyjan aviomies on mystinen samoilija, Óðr joka on todennäköisesti yksi Odinin monista nimistä.

Freyr

Jalo Freyr on urhea soturi, joka hallitsee haltijoitten maata Alfheimria jonka hän sai hammaslahjana. Muinaisina aikoina Freyr oli yksi tärkeimmistä ja rakastetuimmista jumaluuksista. Hän kontrolloi kaunista säätä, ja nimi Freyr ("herra", "valtias") liittää hänet jumalallisten hallitsijoitten piiriin. Freyrn oikea nimi on kenties vanhoissa riimuissa säilynyt Ing-Freyr, Yngvi. Jumalan tunnistettavimpiin piirteisiin kuuluu patsaissa usein kuvattu suuri fallos, ja Freyr kuten sisarensakin on tärkeä hedelmällisyyden tuoja. Sen lisäksi hän antaa seuraajilleen rauhaa, onnea ja kukoistusta.

Freyrllä on monia ihmeellisiä esineitä, palvelijoita ja kumppaneita. Kuten sisarensa Freyja, myös Freyr omistaa maagisen villisian. Gullinburstin kultaiset viiksikarvat hohtavat yössä niin kirkkaasti että se valaisee synkimmänkin polun. Talven pimeimpänä hetkenä, Yulen aikaan, oli tapana vannoa valoja pöydässä olleen kinkun viiksikarvoille, näin Freyriä kunnioittaen. Myös hevonen on tärkeä symboli Freyrlle.

Freyr omistaa aina myötätuulessa purjehtivan laivan jonka voi tarvittaessa taitella pieneksi ja laittaa taskuun, nopean hevosen ja miekan mistä hän kuitenkin luopuu rakastuessaan kauniiseen jättinaiseen Gerðriin. Yksi Edda-runouden riipaisevimmista ja koskettavimmista kohdista onkin Freyrn palava kaipuu kylmän Gerdr-neidon luokse. Taru kuvastaa jäisen, talven jäljiltä kuolleen maan antautumista auringon säteille ja uudelle elämälle. Ragnarökin tullessa aseeton Freyr tappaa Beli-jättiläisen peuran sarvella, mutta menehtyy itse myöhemmin samassa taistelussa.


Aasat

Aasat asuttavat jumalten kotia Asgardia, jonne pitkin voi matkata liekehtivää sateenkaarta, Bifröstia, pitkin. Asgardissa on monta ihmeellistä salia, ja jumalat kokoontuvat sinne usein neuvonpitoon.

Odhinn (Odin)

Odin korvasi oikeuden jumala Tyrin pohjoisen kaanonin johtavana hahmona. Odin on erikoinen, monisyinen hahmo jolla on monta nimeä. Toisaalta hän on vanha, viisas samoilija jonka tiedonjano on ehtymätön, toisaalta neitokaisia viekotteleva väkevä shamaani ja soturi. Odinin suurin lahja ihmisille on, paitsi maailman luominen Ymir-jättiläisen kehosta, maaginen riimutieto. Vaikka Odin voi ensisilmäyksellä vaikuttaa jopa epäluotettavalta hahmolta, hän on silti ihmisten maailman luoja ja tässä roolissaan hän on myös säilyttäjä joka taistelee loppuun asti ihmisten ja jumalien selviytymisen puolesta. Ragnarökin tullessa Odinin Valhöll-salin sadoista ovista taistelukentälle marssivat einherjar, taistelussa kaatuneet urheat soturit jotka käyvät viimeiseen sotaan kaaoksen voimia vastaan. Odinin taistelussa nielee valtava Fenrir-susi.

Odin omistaa kahdeksanjalkaisen hevosen, Sleipnirin, jonka hampaat on koristeltu riimuin. Sleipnir on ainut hevonen joka pystyy taittamaan vaikean matkan Heliin, kuolleitten maahan. Odin hallitsee Valhölliä (Valhalla), taistelussa kaatuneitten sotureitten salia. Varmasti yksi muistettavimmista Odinin kumppaneista ovat korppipari Huginn ja Muninn (ajatus ja muisti), jotka jumala joka päivä lähettää lentämään yli laajan maan. Nämä kaksi lintua kuvaavat shamanistista matkaa. Odin omistaa myös kääpiöitten takoman maagisen keihään Gungnirin, sekä sormuksen joka tihkuu kultaisia sormuksia.

Nykyään Odin on huomattavasti suositumpi kuin entisaikoina jolloin häntä seurasivat lähinnä hallitsijat. Myös maailmanpuu Yggdrasililla on yhteys Odiniin - jumala hirtti itsensä yhdeksäksi yöksi tästä puusta ja näin oppi riimujen salat. "Yggdrasil" tarkoittaakin Yggin (Odin) ratsua. Odiniin yhdistettävät eläimet ovat sudet, korpit, käärmeet ja hevoset. Odinin vaimo on Frigg, Asgardin kuningatar. On mahdollista että Frigg on yksi Freyjan aspekteista, mutta nykytiedon valossa asiaa on mahdotonta varmistaa.

Frigg

Frigg on taivaallinen äiti, joka tuntee kaikkien kohtalon mutta pysyy vaiti. Hän kehrää lankaa mitä Nornit (pohjolan kohtalottaret) kutovat. Frigg on traaginen hahmo joka koettaa pelastaa poikansa Baldrin hengen, mutta ylenkatsoo pienen mistelinoksan vaarattomana. Tämä pieni kasvi jonka keppostelija Loki muuttaa nuoleksi on oleva Baldrin tuho. Kaikista jumalattarista Frigg on eniten perheen, uhrautuvaisuuden, kodin ja äitiyden jumalatar.

Thor

Jättiläisten verta omaava Thor (Þórr) on väkivahva ja temperamentikas jumaluus. Hän kantaa monille tuttua Mjölniria, vasaraa joka palaa bumerangin tavoin heittäjänsä käteen. Monet vanhoista taruista kuvaavat Thorin vaarallisia matkoja, ja eräässä Eddan hauskassa satiirissa vastahakoinen Thor puetaan jopa morsiuspukuun ja -huntuun jättiläisten huijaamiseksi.

Thor oli aiemmin yksi suosituimmista jumalista joka suojeli niin maanviljelijöitä kuin sotureitakin (jotka ennen aikaan eivät välttämättä olleet eri asia). Hän ajaa taivaalla vuohien vetämillä kärryillä, iskien vasarallaan salamoita kuten suomenuskon Ukkokin. On virheellistä olettaa Thorin oleva typerä machoilija - vaikkakin toisinaan hän on äkkipikainen, Thor on kuitenkin aina suoraselkäinen ja kunniakas, ihmisten turva kaaoksen voimia vastaan. Thorin tärkeä symboli on jo aiemmin mainittu Mjölnir, jota monet asatrut kantavat kaulanauhassa tunnuksena uskostaan.

Heimdallr

On jumalten ulottuvuuteen johtavan sateenkaarisillan Bifröstin väsymätön vartija. Hänen kuulonsa on niin tarkka että hän kuulee villan kasvavan lampaiden selässä, ja tarvitsee vähemmän unta kuin lintu. Ragnarökin alkaessa Heimdallr puhaltaa maagista torvea, Gjallarhornia, ja näin kertoo lähestyvästä sodasta. Heimdallrin on esitetty olevan Odinin "valoisa puoli". Heimdallria onkin kutsuttu "valkoiseksi jumalaksi".

Kaikista jumalista Heimdallr on kenties symboliikaltaan yksi hämmentävimmistä. Hänen on sanottu olevan syntynyt yhdeksästä äidistä - yhdeksän ollessa skandiuskon vahvin maaginen numero - ja että hänen hampaansa ovat kultaiset. Matkoillaan Heimdallr myös poikkeaa kolmen eri avioparin luona, joille sopivasti syntyy vierailun jälkeen lapsi.

Loki

Loki ei suoranaisesti kuulu jumalten piiriin, sillä hän on jättiläisten sukua. Silti hän asuu Asgardissa, ja Odin kohtelee häntä veljenään. Loki on väärinymmärretyin hahmo koko jumalsarjasta. Vaikkakin hän usein kepposillaan saattaa jumalat ahdinkoon, hän pystyy aina ratkaisemaan ongelmat ja kääntämään tilanteen jumalille suotuisaksi, usein jopa paremmin kuin lähtötilanteessa. Ilman Lokia Thor ei omistaisi vasaraansa jolla taistella kaaosta vastaan, eikä Odinilla olisi ihmeellistä Sleipnir-hevostaan.

Lokin pystyy mieltämään Odinin varjoksi, joka tekee ne asiat mitkä ovat Odinille sopimattomia. Vaikkakin Loki on luonteeltaan jokseenkin kaoottinen, teräväkielinen ja aiheuttaa usein mielipahaa hän on silti erittäin tärkeä osa tätä pohjoisen kaanonia. Eräs Lokin seuraaja kuvasi asemaansa osuvasti "minä olen tulva joka rikkoo padon ja saa joen virtaamaan jotta kalat eivät kuole". Loki estää taantumisen, hän toimii jatkuvana kehittäjänä ja keksijänä. Eddassa mainitaan kuinka nuotion ääressä istuva Loki punoo kalaverkkoa; tämä tulinen inspiraation liekki onkin tunnuksenomaista Lokille, mutta keppostelijoitten kanssa palaa aina helposti näpit. Silti, Loki on Ragnarökin (maailmanloppu) käynnistävä voima. Hänen johdollaan Helistä nousee hirmuisa taistelujoukko joka käy kohti Asgardia.


Asatru ja kuoleman jälkeinen elämä

Vain harvat pääsevät Valhölliin (Valhalla), Odinin kartanoon, joka on rakennettu kuolleiden taistelijoiden keihäistä ja jossa suuret soturit juhlivat valmistautuen maailmanlopun sotaan, Ragnarokiin. Valhöll ei kuitenkaan ole se ainut paikka mihin asatrun harjoittaja saattaa kuolemansa jälkeen päätyä - myös Hel jota hallitsee samanniminen jumalatar, on avoinna vainajille. Hel ei ole raamatussa kuvattu tulinen Helvetti (Gehenna) vaan juontaa juurensa sanasta "halja" mikä tarkoittaa peittävää tai piilottavaa - siis sangen sopiva sana haudalle. Hel onkin hyvin samantyylinen kuin Tuonela, hiljainen ja rauhallinen levon sija. Kyseessä ei missään nimessä ole rangaistus, vaikka jotkut tekstit esittävätkin että Helissä on erikoissali jonka seinät on punottu kyykäärmeitten selistä ja räystäät tippuvat myrkkyä. Tänne päätyvät valehtelijat ja petturit. Näissä myöhemmissä teksteissä on selvästi havaittavissa jo kristillisiä vaikutteita.

Muita paikkoja kuolemanjälkeiselle oleskelulle on esimerkiksi Vaani-jumalatar Freyjan sali Sessrúmnir, jota kuvaillaan kauniiksi ja tilavaksi. Freyja, kuten muutkin Vaanit, on läheisessä yhteydessä haltijoihin. Ennen myös uskottiin että vainajan henki on mahdollista nostaa haudan levosta vastaamaan noidan tai shamaanin kysymyksiin.

Kuolemanjälkeinen elämä ei ole kuitenkaan asatrussa tärkeässä asemassa, maanpäällinen elämä on se, joka merkitsee.Ennen skandinaviassa oli useita erilaisia hautaamistapoja, joista tunnetuin on varmaankin viikinkien käyttämä laivaan hautaaminen. Tosiasiassa vain aivan aniharvalla oli varaa tällaiseen ylellisyyteen, ja ihmisten haudat olivat pääasiallisesti vaatimattomampia.

Maailmankuva lyhyesti

Uskonnon maailmankuva nimeää yhdeksän eri ulottuvuutta. Näiden keskellä tukipilarina kasvaa Yggdrasil, suuri maailmanpuu. Ihmiset asuvat Miðgarðr, "keskipihassa", jota ympäröi valtava käärme. Alapuolella puun juuria puree Niðhoggr, ja puun latvustoa asustaa kotka. Näiden välillä pitkin puun runkoa juoksee orava Ratatosk, joka kuljettaa loukkauksia linnun ja käärmeen välillä. Muita ulottuvuuksia asuttavat jumalat, haltijat, kuolleet, jätit ja tursaat.


Asatru ja magia

Skandinaavisessa uskossa on hyvin vahva maaginen perintö. Kaikki uskonnon seuraajat eivät usko magiaan tai harjoita sitä, mutta esimerkiksi saagat vilisevät noitia ja ihmeellisiä sankaritekoja, joissa on yleensä apuna yksi tai useampi maaginen elementti. Monet asatrut tuntevat mielenkiintoa riimuja kohtaan - tästä voi lukea tarkemmin esimerkiksi Thuleian sivustolta.

Myös noituus ja shamanismi ovat ennen olleet tärkeässä yhteiskunnallisessa asemassa ja tuntuu että viime aikoina myös Suomessa vahvasti esiin noussut kiinnostus shamanismia kohtaan enteilisi väkiluvun kasvua myös asatru-noiturien riveissä. Koska hyvin säilyneitä historiallisia lähteitä on rajallinen määrä on uskontoa ja maagisia harjoitteita sekoittava asatru pakotettu soveltamaan. Ennen aikaan on tehty jonkin verran riimumagiaa, loitsulaulantaa (galdr) sekä harjoitettu noituutta (seidr). Näiden pääkategorioitten alaisuudessa on noita/shamaani/tietäjä osannut mm. parantaa (tai kirota), hallita säätä, nostaa kuolleitten henkiä, nähdä tulevia asioita ja muuttaa muotoaan eläimeksi.

Teksti:
Katla Haimi

Aiheeseen liittyen

Näkökulma asatruun
Viikinkien kolmas tuleminen

Kirja-arvosteluja ja esittelyjä

Freya Aswynn: Northern Mysteries & Magick
Jan Fries: Seidways

Seita-lehti 1/2009 on ásatrú-teemalehti. Voit ostaa lehden irtonumeron.


Matkustaja, Passenger (Veera Pitkänen 2011)


Liity jäseneksi Lehtoon



 


Lehto ry - Etusivu In English Lehto ry Lehdon ryhmä Facebookissa Etusivu Lehto Uskonnot Tapahtumat Seita-lehti Verkkokauppa Yhteystiedot Lehto ry Facebookissa Liity jäseneksi Mukaan toimintaan Luennoitsija Lehdolta Hyväntekeväisyys Asatru Druidismi Feri Romuva Shamanismi Suomenusko Tengrismi Vira Venäläinen kansanusko Voodoo Wicca