Lehto ry - Tervetuloa

Viikinkien kolmas tuleminen

Jo termi ásatrú (äännetään ausatru) saa monet hämilleen ja herättää monissa mielikuvan, joka sisältää viikinkejä katkomassa hullunkiilto silmissä kristittyjä pappeja huutaen Odinia. Nyt aionkin kertoa hieman, mistä kaikki lähti (jo kolmannen kerran), keitä olivat henkilöt uuden nousun takana ja pohdiskelua siitä, mitä ásatrú on ja mitä se ei ole?

Vielä 60-luvulla ásatrú oli lähinnä käsite historioitsijoille, jolla he viittasivat niihin henkilöihin, jotka reilusti yli 1000 vuotta sitten uskoivat Aasa-jumaliin ja joskus jopa kirjoittivat näiden jumalien vaiheista kiveen tai nahkaan tai mihin kukin heistä kirjoittikaan.

Viralliseksi uskonnoksi

Tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 1973 kun Islanti tunnusti ásatrún yhdeksi maan viralliseksi uskonnoksi. Tämän mahdollistivat islannissa toimiva Íslenska Ásatrúarfélagið (vapaasti suomennettuna Islannin Ásatrúyhteisö) ja sen silloinen päähahmo Sveinbjörn Beinteinsson.

Jo ennen vuotta 1973 Beinteinsson oli julkaissut Riimien Kirjan (Rímur) ja omia runojaan. Hän oli tunnettu riimilaulaja eli kvæðamaðurina. Mm. Burzum-yhtyeen kappaleesta on versio, jossa Beinteinsson laulaa Hávamália, yhtä Edda-runojen keskeisintä laulua. Vuonna 1972 hän perusti Íslenska Ásatrúarfélagiðin ja jonka ylipapiksi eli allsherjargoðiksi hän ryhtyi. Sittemmin hän keräsi seuraajia ympäri Islantia ja Eurooppaa. Mukaan lukien Jörmundur Ingi Hansenin, Jónína Kristín Bergin ja Hilmar Örn Hilmarssonin, jotka ovat Beinteinssonin seuraajia allsherjargoðineina.

Asatru nousee maailmalla

Samoihin aikoihin, kun Beinteinsson Islannissa perusti Íslenska Ásatrúarfélagiðia, Stephen McNallen alkoi julkaista lehteä nimeltä The Runestone ilman kytköksiä Beinteinssoniin tai hänen islantilaiseen ásatrú-yhteisöön. Tuolloin hän myös perusti myös Viking Brotherhood -yhteisön, josta myöhemmin kehittyi Asatru Free Assembly.

Ikäänkuin sen takia, että saataisiin pakanallinen luku 3 esiintymään myös ásatrússa, niin kolmaskin ihminen samoihin aikoihin Beinteinssonin ja McNallenin kanssa suunnitteli perustavansa yhteisön aasainuskoisia varten; Else Christensen perusti Odinist Fellowshipin miehensä Alex Christensenin kanssa Kanadassa vuonna 1969. Yhteisö julkaisi The Odinist -julkaisua. Vuonna 2005 Else Christensen kuoli ja Odinist Fellowship hajosi, mutta suurin osa sen jäsenistä jatkoi toimintaa yhteisössä Odinic Rite. Nykyään ásatrú on alkanut saamaan jalansijaa etenkin pohjoismaissa.

Mitä ásatrú on?

Monella on mielikuva, että aasainusko on hyvin väkivaltainen usko ja sen kannattajat äkkipikaisia elitistejä, jotka ovat väkivahvoja, parrakkaita kaljaöykkäreitä. Näin ei usein ole asian laita. Esimerkiksi allekirjoittanut muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan lähinnä metsästä eksyneeltä iloiselta menninkäiseltä, joka kaiken päälle on vielä umpipasifisti. Varmasti ásatrún olemukseen ja niihin viikinkiaikaisiin runoihin, jotka löydettiin pohjois-euroopasta aikoinaan, on vaikuttanut se, että viikingeillä oli keskenään, ja muita kansoja vastaan, verisiä taisteluita ja sodan aikana pystyvät miehet, ja miksei naisetkin, rukoilivat jumalilta sotaonnea ja sotaisampaa näkökantaa painotettiin siten enemmän.

Niin kuin monessa uskossa, ásatrúllakin on ympäri maailmaa erilaisia yhteisöjä ja kaikilla heillä on oma näkemyksensä uskosta ja sen toteuttamisesta. Ásatrússa ei siis ole yhtä tietä vaan siinä uskotaan vahvasti, että oma tie on se paras tie. Jörmundur Ingi Hansen sanoi Next TV:lle antamassaan haastattelussa, että ”Kaikkien ásatrússa pitää itse päättää mitä uskoo. Erityisesti minkä uskoo olevan pahaa ja minkä hyvää.”

Kimmo Rantala

Artikkeli on julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 1/2009

<< Uskontoja ja filosofiaa
<<
Artikkelivalikko


Liity jäseneksi Lehtoon


 

Lehto ry - Etusivu In English Lehto ry Lehto ry Facebookissa Etusivu Lehto Uskonnot Tapahtumat Seita-lehti Verkkokauppa Yhteystiedot Seita-lehti Seita-lehden artikkelit verkossa Osta irtonumeroita Mainosta lehden sivuilla Vuosikerrat Mediakortti