Lehto ry - Tervetuloa

Näkökulma Asatruun

Aloitan pienistä perusteista. Asatrun jumaluudet ja jumalolennot ovat Aasat ja Vaanit (kaksi jumalsukua), jätit, kääpiöt, kotihenget, luonnonhenget ja monet muut. Pääpaino on lähinnä Aasoilla ja Vaaneilla. Aasat ja Vaanit edustavat järjestystä, jätit ovat kaaos ja muut siinä välissä. Maailmoja on useita. Midgard tarkoittaa tämä maailmaa, Asgard on Aasojen valtakunta ja omat valtakuntansa löytyvät myös tuli- ja jääjäteille, mustille haltioille ja niin edelleen. Tärkeimpinä pidetään kuitenkin Midgardia ja Asgardia. Näitä yhdistää sateenkaarisilta Bifröst, jota Heimdall -niminen aasa vartioi. Ragnarökin eli maailmanlopun tullessa Heimdall tekee hälytyksen puhaltamalla Gjallar-torveensa ja Viimeinen taistelu alkaa.

Aasojen ylijumala on Odin (Odhinn/Wotan/Oden). Odinin vastuulla on sota, taikuus ja tieto. Odin vaeltaa halutessaan eri hahmoissa, useimmin kuitenkin harmaassa kaavussa ja harmaassa isossa hatussa jonka lieri peittää toista silmää. Silmän Odin uhrasi aikanaan Mimerin kaivoon saadakseen lisää viisautta. Kerran Odin myös uhrasi itsensä saadakseen riimujen salat omakseen. Jumalilla on asatrussa omat tehtävänsä ja paikkansa, tosin vastoin muita uskontoja aasat eivät ole kuolemattomia. He syövät Idunin omenoita jotka takaavat pitkän elämän ja terveyden.

Aasainuskossa jumalat ovat hieman poikkeuksellisessa asemassa muihin uskontoihin nähden. Heidät nähdään samanarvoisina – ystävinä - ja kuten ystävät täällä Midgardissa (tämä maailma) heillä on oma vapaa tahto, heitä ei tarvitse pelätä, heitä ei käsketä, heitä ei pidä nöyristellä. Terve kunnioitus on hyvä asia, kohteliaisuutta unohtamatta.

Oma polkuni

Miten minusta sitten tuli asatru? En osaa sanoa varmasti mutta yli vuosi siitä on. En herännyt yhtenä päivänä vain todetakseni että kas, nyt olen asatru. Tiedän että tämä vaikuttaa kliseeltä, mutta minulla ei ole syitä muunnella totuutta siitä miten itse olen kokenut asiat. Yksi asia on se, että olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja skandinaavisella historialla on ollut paikkansa sydämessäni. Lisäksi kasvatukseni ja kokemukseni opetti minulle eräänlaisen kunniakoodin jota koitan noudattaa parhaimman mukaan. Tosin minun ei tarvitse ylläpitää koodia tietoisesti. Moraalinen "kompassini" on melko vahva.

Vaikka näkemykseni ja moraalikoodini ovatkin omiani ja monen tekijöiden summa, huomasin niiden menevän melko yksiin asatrun kanssa. Itse asatruhun tutustuin paremmin Pakanaverkko ry:n kautta. Eli lyhyesti ja käytännössä: löysin asatrusta nimen sille mitä koin olevani, mitä tunsin omakseni, ja oppiminen on vielä kesken. Aina löytyy uusia näkökulmia ja asioita.

Asatru ei kiellä sinänsä mitään. Voi juoda kännit, kostoa voidaan pitää hyvänä asiana jne. mutta kaikkea ohjaa kaksi tärkeintä asiaa: Kohtuu ja vastuu. Onko järkevää kostaa jokainen pikkuasia? Onko järkevää oksentaa syömisensä pitkin lattioita kännissä? Onko järkeä haastaa riitaa jatkuvasti? Asatrun pitää kysellä itseltään, perustella itselleen tekemisiään. Teot ovat asatrussa tärkeitä, ja se että pitää sanansa ja kunniansa (ainakin minun tapauksessani). Teoilla on myös vaikutuksensa. Asatrussa vastuu ei tule hyvän ja pahan suhteesta kuten kristinuskossa, vaan vastuu tulee Wyrdistä. Wyrd tarkoittaa lyhyesti tätä: mennyt, nykyinen ja tuleva liittyy toisiinsa. Pitää ymmärtää asioiden yhteydet ja ymmärtää että mitä on tehnyt, vaikuttaa siihen mitä tekee ja tulee tekemään. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa kohtaloonsa. Yksi mutta asiassa tosin on: Nornat. Nornat ovat kohtalottaria nimeltään Skuld, Urd, Verdandi eli tuleva, mennyt ja nykyisyys. He määrittelevät ihmisen elämänlangan pituuden. Näin kohtalon rajat on määritelty. Itse käytän seuraavaa vertausta: Nornat antavat tien, minä valitsen kävelenkö, juoksenko vai ajanko autolla tietä pitkin.

Lähdekriittisiä asatrun opintoja

Asatrusta tietoa etsiessään pitää olla melkoisen tarkkana. Varsinaisesti uskonto on rekonstruoitu tarujen ja saagojen yms. pohjalta. suurin osa työstä aloitettiin 1970-luvulla. Nykyään kun etsii tietoa, pitää muistaa olla tarkkana lähteiden kanssa. Voi törmätä laidasta laitaan menevään eritasoiseen tietoon. Joko löytyy niitä joiden mielestä asatru on valkoisen pohjoisen rodun etuoikeus, niitä joiden mielestä kaikki on kivaa ja hauskaa, tai niitä joiden mielestä aasoja varten pitää olla pappeja tai pukeutua 1000-luvun vaatteisiin. Yhteistä ja yleispätevää määritelmää siitä mitä on oikea asatru ei siis ole, joten erilaisia versioita siitä on syntynyt; joidenkin mielestä pitää olla Gotheja, erityisiä asatrupappeja, joillekin uskonto on yksityisempää.

Itse pidän mielelläni pesäeron kaikkiin näihin. Asatru ei ole rasistinen uskonto, pehmoista ja pinkkiä tai pukuleikkiä. Koska jumalat ovat samanarvoisia ja ystäviä ei heitä varten tarvita erityisiä pappeja. Itsestäni se olisi sama kuin tarvitsisin erillisen puhemiehen ystäviäni varten. Koska minulla on ollut menneisyyteni ja kokemukseni, elämäni ei ole käytännössä muuttunut asatrun tähden. Mutta eroja toki on. Uhraan jumalille silloin tällöin, joskus ihan muuten vain jos katson sen sopivaksi tai jonkun tärkeän päivän/ajan takia. Jos uhraan muuten vain, riittää että puhun heille, jaan oluen ja mahdolliset evääni heidän kanssaan jollakin tärkeällä paikalla. Paikalla ei ole merkitystä kun on kyseessä tällainen "arkisempi jutustelu". Eikä sanamuodon tarvitse olla virallinen. Joskus puhun ääneen, toisinaan en. Mitään virallista muotoa ei ole. Jos sitten teen rituaalia tai kyseessä on isompi pyhäpäivä, niin teen enemmän valmisteluja ja otan kunnioittavamman -mutta ei anelevan eikä komentelevan- sävyn.

Lisäksi koitan jatkuvasti opiskella ja oppia uutta asatrusta, olla kriittinen ja muistaa oppimani. Pidän myös moraalista kompassiani ja kunniaani tärkeänä. Jälkimmäinen johtuu sekä kasvatuksestani, että asatrusta. Asatrussa kunnia on tärkeä. Mitä moraaliin tulee, meillä ei ole hyvää eikä pahaa. Tavallaan kaikkea voi tehdä, mutta teoistaan pitää ottaa täysi hinta. Mitä ikinä tekeekin. Sitä on elämäni asatruna. Elettyäni toivon pääseväni Valhallan saleihin, Odinin luo. tosin kunniatta kuollut joutuu Heliin, mikä on kolea ja ikävä paikka, vaikkei olekaan mikään tulijärvi missä on kärsimystä. Helissä on vain TODELLA tylsää ja kivikkoa.


Kirjoittanut:
Joakim

Artikkeli on julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 1/2004

<< Uskontoja ja filosofiaa
<<
Artikkelivalikko


Liity jäseneksi Lehtoon


 

Lehto ry - Etusivu In English Lehto ry Lehto ry Facebookissa Etusivu Lehto Uskonnot Tapahtumat Seita-lehti Verkkokauppa Yhteystiedot Seita-lehti Seita-lehden artikkelit verkossa Osta irtonumeroita Mainosta lehden sivuilla Vuosikerrat Mediakortti