![]() |
|||||
Ferin historia voidaan nähdä monella tavalla. Tradition isänä pidetty, sokea runoilija ja shamaani Victor Anderson (1917-2001) oli vakuuttunut siitä, että feri on ikivanha, kivikaudelta asti meidän päiviimme selvinnyt spirituaalis-maaginen traditio, jota ovat harrastaneet pienet ihmiset eri puolilla maailmaa Australiasta, Britanniasta, Skotlannista ja Afrikasta. Suomalaisena on erityisen ilahduttavaa huomata, että Cora Andersonin kirjassa Fifty years in the Feri Tradition mainitaan myös Suomen laajat metsät ja vanha ikivanha uskonto, jota täällä harjoitetaan. Victor näki että feri oli uskontona nimenomaan vanhaa, primitiivistä ja alkuvoimaista, lähempänä voodoota kuin länsimaista magiaperinnettä, eikä Victor siksi tehnyt eroa ferin ja ihmisten varhaisiin uskonnonmuotoihin kuuluneen magian harjoittamisen välillä. Feri on Victorin sanoin ’ihmisrodun uskonto’ ja tästä lausumasta kuultaa läpi Victorin erilaisuuden tunne. Victor näet ajatteli, että pienet haltija*-ihmiset ovat olleet niitä, jotka ovat tunteneet magian salaisuudet. Olivatko nämä eteerisiä, maagisia olentoja, jotka läpäisivät ajan ja tilan vai todellisia pieniä ihmisiä, kuten piktejä tai aboriginaaleja? Ehkä toinen vaihtoehdoista on oikeampi, ehkä molemmissa on jotain totta. Tässä kohdin alkaa runous ja paljastuu feriin liittyvä paradoksaalisuus. Paradoksissa piilee ajatus, lupaus siitä, että feri-tradition kautta ihmisistä voi tulla lähes haltijoita, magian salaisuuksien etsijöitä, mysteerien avainten kantajia ja maailmojen välillä kulkevia shamaaneja. Feri tukeutuu yhteyteen henkimaailman kanssa, mikä tekee siitä niin vapaan. Saatuaan ensin lapsena New Mexicossa ohjausta magiassa, Victor Anderson kuului 1930-luvulla Oregonissa Harpy-coveniin. Victorin vaimon Coran oli perehdyttänyt ozarkien kansanmagiaan ja parantamiseen tämän isoisä ja isoisän opetuksien omaksumisessa auttoivat Coran omat yliluonnolliset kyvyt, hänen yhteytensä haltijoihin (Faery-folk) sekä hänen intuitiivinen neroutensa keittiönoituuden alalla. Victor piti itseään muun muassa Kahuna-shamaanina ja voodoo-pappina. Shamaani-termi Victoria ehkä parhaiten kuvasikin, sillä hänellä oli käsittämätön kyky nähdä ihmisten sieluun ja kertoa paikkansa pitävästi, mitä hän näki siellä. Tämän vuoksi on vaikeaa määritellä ferin olemusta, sillä Victor opetti kullekin oppilaalle, sitä mitä hän ajatteli tämän tarvitsevan eniten, jolloin jokainen oppilas sai yksilölllistä, juuri hänelle räätälöityä opetusta. Victor itse luonnehti tätä opetustyyliä tavaksi pitää traditio ’autenttisena’ ja juuri tästä syystä feri-traditiolla ei ole olemassa mitään fundamentalistista ydintä, vaan voidaan ennemminkin puhua ’tämän hetkisestä’ feristä (Feri current). Traditio kehittyy ja muuttuu yhä jatkuvasti sen edustajien kasvaessa, kehittyessä ja muuttuessa. Jotkut pitävät Victoria tradition perustajana, mutta Victor itse ei olisi antanut määritellä itseään siten. Ennemmin hän kutsui itsään traditionsa Grandmasteriksi. Oltiinpa tradition alkuperästä ja Victorin osuudesta siihen mitä mieltä tahansa, Victor on kuitenkin feri-tradition alkuperäinen ääni ja hän on initioinut traditioonsa muutamia tämän hetken tunnetuimpia pakanavaikuttajia, mm. Starhawkin. Kaikkien feri-initioitujen juuret voidaan jäljittää lopulta takaisin Victoriin. F(a)eri(e), nimen kirjoitusasu Koska feri oli pitkään puhtaasti suullinen traditio varioi feri-sanan kirjoittaminen paljon ja kaikki kirjoitusasut hyväksytään. Joskus 1990-luvulla, Victor alkoi käyttää kirjoitusasua ’feri’ helpottaakseen tradition erottumista muista samankaltaisista traditioista ja ryhmistä kuten Faery Wiccasta ja Faery Traditiosta, joka perustuu R. J. Stewartin kirjoituksiin. Vaikka feri-traditio sekoitetaankin toisinaan Radical Faeriesiin ei feri-tradiota voida pitää mitenkään erityisen homoseksuaalisuuteen painottuneena traditiona. On kuitenkin totta, että feri-traditiossa kunnioitetaan kaikkia seksuaalisia suuntautumisia ja sukupuolia. Ferin 1990-luvulla vakiintunut kirjoitusasua voidaan runnollisesti, vaikkakaan ei ehkä etymologisesti, jäljittää sellaisiin sanoihin kuin ”ferocious”(raivokas) ja ”feral”(villi). Nämä mielleyhtymät kiinnittävät huomion ferin alkukantaisuuteen ja villiin luonteeseen. Toinen miellyhtymä, joka feri-kirjoitusasuun voidaan liittää on ferissä keskeinen meditatiivinen työväline, Iron pentacle (Rautapentaakkeli), joka muistuttaa raudasta, joka on välttämätön verenkierrossamme ja harjoittamassamme magiassa. Rautaa merkitään toisinaan kirjaimilla ”Fe” ja runollisesti voidaan ajatella, että ferin kirjoitusasu tuo esille tämän yhteyden. Faery (miten se sitten kirjoitetaankaan) liitettiin traditioon puoli vahingossa, Victor ja Cora Andersonin ohella ehkä voimakkaimmin traditioon vaikuttaneen, Gwydion Pendderwenin kirjoitusten ja työn kautta.Gwydion työskenteli Victorin kanssa 1950 ja 1960 luvuilla ja häntä voidaan pitää yhtenä traditioon voimakkaimmin vaikuttaneena henkilönä, Victorin ja Coran ohella. Gwydion painotti työskentelyssää kelttiläistä perinnettä ja erityisesti ”Faery lorea”, irlantilaista ja walesilaista haltijaperinnettä. Irlannissa magian ja pakanallisten rituaalien harjoittajia kutsuttiin ”Fairy Doctors” (haltijatohtori) –nimikkeellä, joka on verrattavissa termiin ”Witch Doctor”(noitatohtori). Haltijatohtorit työskentelivät paikallisten haltijoiden kanssa ja toisinaan uskoivat itsekin olevansa haltijoita. Tämän Faery Doctor -termin vuoksi Faery-nimitys liitettiin traditioon, vaikka aiemmin traditiota kutsuttiin ”Vicia”-nimellä, kuten Cora Anderson kirjassaan Fifty Years in the Feri Tradition kertoo. Victor ja Cora kuitenkin puhuivat feristä useimmiten vain käyttäen termiä ”Craft” taito. Feri-tradition eri suuntaukset Ferissä on useita erilaisia suuntauksia, jota kuten jo mainittu, voidaan lähes aina jäljittää Victoriin. - Gwydionin työtä voidaan pitää shamanistisena ja bardin taitoja painottavana ja hänen suuntauksensa tuli tunnetuksi watchmaker-nimellä. Tässä on lyhyt yhteenveto tämän hetken näkyvimmistä ferin suuntauksista. Yllämainitun listan lisäksi on olemassa useita muitakin suuntauksia, joita löytyy sekä tradition piiristä, että siitä edelleen haarautuneista suuntauksista, kuten 3th Road. Jokaisella suuntauksella on oma uniikki ja rikas historiansa. Koska feri on alun perin suullinen perinne, on siinä edelleen paljon yksinään työskenteleviä solitaareja. Tämä vaikeuttaa tradition historian täydellistä hahmottamista, joten ferin historia, kuten lähes kaikki muukin Ferissä, on prosessi ja muuttuu aika ajoin kun uutta tietoa tulee päivänvaloon. Mitä feri-traditio on? Ronald Hutton kirjoittaa 1999 ilmestyneessä teoksessaan Triumph of the Moon: A History of Modern Pagan Witchcraft, että yksi niistä traditioista, joiden pohjalta nykyinen uuspakanuus ponnistaa on kotikutoinen amerikkalainen feri-traditio. Victor ja Cora Andersonin yli viisikymmentä vuotta sitten perustamalla feri-traditiolla on juurensa nimenomaan Amerikassa, vaikkakin se on saanut vaikutteita myös brittiläisestä traditionaalisesta wiccasta. Onkin mielenkiintoista, että useasti etenkin tieteen piirissä wiccasta kirjoitettaessa lähteenä käytetään reclaiming-papitar Starhawkin the Spiral Dance -kirjaa, joka Starhawkin esikoisteoksena edustaa vielä melko puhtaasti feriä. Spiral Dancessa on selvästi näkyvillä Ferin toisinaan lähes monoteistiseksi luonnehdittu Jumalatar-käsitys ja keskeiset ferin konseptit, kuten kolme sielua. Feri ei siis ole wiccaa, vaikkakin feri-tradition edustama noituus tunnustaa wiccan lailla jumalien ja luonnon yhteyden. Wiccan vuodenaikaisjuhlien sijaan, painopiste ferissä on sen harjoittajien sielussa sekä ajan mittaan tapahtuvassa kasvussa omaan voimaan. Ferissä nivoutuvat yhteen sen syntyajan noituustraditiot, Victorin välittämä ainutlaatuinen tieto, seremoniamagian kurinalainen harjoittelu sekä vaikutteet maagisista ja henkisistä traditioista eri puolilta maailmaa. Kun lisätään vielä ripaus runoutta ja hämmennetään, lopputuloksena on feri-traditio. Wiccojen lailla myös ferit kunnioittavat elementtejä pyhinä ja tunnustavat immanenssin jumaluuden, joka virtaa kaikkialla maassa, tähdissä, kasveissa ja meissä ihmisissä. Feri-traditio on kuitenkin itsenäinen voimakas yhdistelmä ainoastaan sille ominaisia konsepteja ja työkaluja. Victorin traditiosta löytyy opetuksia, joita ei ole missään muissa noituuden traditioissa: Rauta- ja Helmipentaakkelit, sielujen yhdistäminen, Viattomuuden Mustan Sydämen etsiminen, sininen feri-tuli, Soturin Etiikka ja Ferille tyypillinen tulkinta sisäisestä tiedosta – tiedosta - jota ei tule etsiä ihmisen ulkopuolelta, koska polariteetit ja tasapaino ovat olemassa jokaisen sisimmässä. Traditio pulppuaa useasta lähteestä, joissa yhdistyvät itsetutkiskelu ja syvä yhteys kaikkeen olemassa olevaan. Feri on ennen kaikkea ekstaattinen traditio, jossa yksilö saavuttaa suoran yhteyden jumaliin, luontoon ja itseensä. Yhteys saa veren kuohumaan, kirkastaa mielen ja avaa sydämen kuulemaan maailmankaikkeuden äänen. Se on traditio, jossa keskeisellä sijalla ovat kehittyminen ja ihmissielun kolmen kerroksen yhtenäistäminen. Ferin työkalut auttavat laajentamaan ihmisyyttä, jotta olisi mahdollista tavoittaa jotain olennaista jumaluudesta. Polku ei ole uskalikkoja vaan rohkeita varten. Se on runoilijoiden, sotureiden ja parantajien polku, polku joka muuttaa koko elämän ja vie omaan voimaan. Victor ja Cora Anderson opettivat, että ihminen voi olla suorassa yhteydessä luontoon ja että Jumalat voivat puhua kauttamme. Ferit ovat ihmisiä ja haltijoita, Tähti Jumalattaren rakastettuja, Hänen, jota Victor ja Cora kutsuivat Äiti Jumalaksi (God Herself). Jokainen ihminen on osallisena Tähti Jumalattaren immanenssista rakkaudesta ja myös hänen transsendentaalisesta potentiaalistaan. Jumalatar virtaa veressämme ja jokaisessa luovuuden teossa on kipinä hänen rakkauttaan ja pyhää elämän voimaansa. Feri on luonteeltaan poikkeavaa. Feriin liittyy kuilun partaalla oleminen ja eri ulottuvuuksien välillä vaeltaminen, sukupuolettomuus ja se, että jokaisessa on itsessään mahdollisuudet kaikkeen - jokainen voi olla sekä haltija että ihminen, mies ja nainen, hauras sielu ja silti yksilö, jossa on havaittavissa jumalallisen läsnäolo. Tarkastellessaan omaa moninaisuuttaan tavoittaa ennen pitkää kokonaisuuden. Feri on runoilijoiden ja runouden uskonto. Kaikkiin luoviin tekoihin liittyy iloa ja spontaaniutta. Ihmisen luovuus on niin ikään heijastusta Tähti Jumalattaren luovasta voimasta, Äidistä josta me kaikki olemme lähtöisin. Feri-myytti kertoo meille tarinan Tähti Jumalattaresta, joka tavoittaa oman heijastuksensa avaruudessa kaareutuvan mustan peilin pinnasta. Kuin vastauksena kauneuteen, jota kuvajainen heijastaa, Tähti Jumalatar rakastelee itseään ja tästä nautinnosta syntyivät Jumalat. Jumalten nautinnosta syntyy maailma. Feri-työ auttaa ihmistä tavoittamaan oman kuvajaisensa, rakastumaan siihen, kiertymään korkealle, jotta tavoittaisi todellisen elämän, kimaltamaan tähtien valossa juurtuneena syvälle maahan. Feri-traditiossa sen harjoittajat ovat tasa-arvoisia jumalten edessä. Auktoriteetit tavoitetaan ajan kuluessa ja ne tulevat yksilön sisältä, eikä niitä saavuta ilman työtä. Harjoituksen määrä, kokemus ja kunkin papin tai papittaren yksilöllinen tyyli tietysti aikaansaavat joitain eroavaisuuksia. Myös feri-opiskelijoiden henkilökohtainen sitoutuneisuus työhön vaihtelee. Siitä huolimatta, kaikkia feri-oppilaita kohdellaan kunnioittavasti ja he eivät ole keskenään hierarkkisessa asemassa. Oppilaalla on ferissä oppimisestaan suurin vastuu, sillä yhdelläkään opettajalla ei ole oppilasta parempaa yhteyttä Jumaliin, Vartijoihin tai magiaan. Lyhyt yhteenveto traditiolle ominaisista piirteistä - Ferit eivät allekirjoita wiccan redeä, vaan painottavat yksilön vastuuta tekojensa seurauksista. Eräänlaisina eettisinä ohjenuorina voidaan kuitenkin pitää lauseita “Do not coddle (or punish) weakness.” ja ”Do not submit your own Life force to anyone or anything.” Teksti:
www.feritradition.com
* Käytän Faery-sanan tilalla suomalaista sanaa haltija, koska se vastaa lähinnä kelttiläistä sanaa fairy, jonka synonyymina feri-traditiossa käytetään sanaa faery. Fairy suomennetaan yleensä keijukaiseksi tai haltijaksi, mutta sillä voidana tarkoittaa myös metsän-, vuoren-, veden- tai kodinhaltijaa, tonttua, menninkäistä, peikkoa, maahista, demonia tai joskus jopa jättiläistä (Hjelt 1995, s.134)
|
|
||||