Lehto ry - Tervetuloa

Haastattelussa Ante Aikio

Miltä näyttää Stallu, tuo Lihatontaksi kutsuttu ihmislapsia sopassaan nautiskeleva olento? Millainen on Saivomaailma, jossa seikkailevat pienet Ulda-maahiset ja eteerisen kauniit Gufihtar-neidot? Saamelainen vanha mytologia on nyt kirjoitettu auki, luotu piirroksina kuviksi ja puhallettu eläväksi ihan uudella tavalla.

Ante Aikion kirjoittama Aigi-kirjasarja kertoo noitasuvun perijästä, saamelaisesta Aigista. Mytologinen kertomaromaani piirtää Aigin tarinaan perinteinen sankarin syntymyytin, sankarin kamppailun maailmankaikkeuden voimien kanssa ja sankarin eeppisen matkan aina syvempiin shamanistisiin todellisuuksiin. Aigin tarina juoksee eteenpäin sujuvasti ja vauhdikkaasti, eikä kirjaa raaski jättää käsistään ennen viimeisiä sivuja.

Miksi halusit kirjoittaa saamelaisesta mytologiasta?

Haluan luoda saamelaisten Kalevalan ja koen tärkeäksi kirjoittaa saamelaisesta mytologiasta, koska sitä ei ole kirjoitettu kovin kattavasti saamelaisten kirjailijoiden toimesta. Halusin luoda jotain, mikä olisi mahdollisimman uskollista saamelaiselle perinnölle. Folkloreamme on kyllä lainattu fantasiaan toisten kuin saamelaisten toimesta, mutta mielestäni he ovat kuorineet kermat kakun päältä sen kummemmin itse saamelaista perintöä avaamatta. Ja koen, että pystyn saamelaisena poromiehenä luomaan miljöön paremmin, jotta teoksistani tulisi mahdollisimman autenttisen tuntuisia. Esimerkiksi Aigin jatko-osan käsikirjoitukseen olen kirjoittanut tarkan kuvauksen tunturipeuran teurastamisesta – vanha nylkijä kun olen. Tällaisen tapahtuman yksityiskohtainen kuvaaminen voi olla hipstereille vaikeaa.

Millaisia eroja tai yhtäläisyyksiä näet saamelaisen ja suomalaisen mytologian ja kansanuskon välillä?

Olen tutkinut omaa mytologiaani suhteellisen paljon ja olen tullut huomanneeksi, että yhtäläisyyksiä on valtavasti näiden välillä. Varsinkin itäsaamelainen ja kalevalainen uskomusmaailma ovat todella lähellä toisiaan. Itäsaamelaisilla on ollut esimerkiksi Tuonen jokeen liittyvää uskomusperintöä. Toisaalta on muistettava, että vastaavasti eteläsaamelaisilla, jotka asuvat Etelä-Norjassa ja Etelä-Ruotsissa, on aika paljon eroavaisuuksia suomalaiseen mytologiaan verrattuna. Tässä kohtaa on tietenkin relevanttia kysyä, mitä ylipäätään on suomalainen mytologia? Suomalaisuus on mielestäni keinotekoinen fuusio eri suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvista kansoista, kuten karjalaisista ja hämäläisistä. On tieteellisesti todistettu, että itä- ja länsisuomalaiset poikkeavat geneettisesti varsin radikaalisti toisistaan. Ja varmasti suomalaisten joukossa on paljon ”suomettuneita saamelaisia”, jotka ovat suomalaistuneet aikojen saatossa agrikulttuurin vallatessa alaa metsästäjä-keräilijä-kulttuurilta. Saamen ja suomen kieliä, sekä muinaisuskoja tarkastellessa tulee väkisin huomanneeksi kulttuuriperinnön osittain yhteisen alkuperän – mitä se sitten ikinä tarkoittaakin.

Oletko enemmän tarinankertoja, perinteen elvyttäjä vai kirjailija?

En enää itsekään tiedä, mikä olen. Olen joikannut kolmevuotiaasta alkaen ja teen sitä vieläkin aktiivisesti. Aikuisiällä olen toiminut poromiehenä, teurastajana, porosafariyrittäjänä, kokkina ja pyöritellyt perheeni kanssa Saamen Kammi-ravintolaa. Myöhemmin tulin päätyneeksi Unescon Observatorion kulttuurikylä-koordinaattoriksi ja sen hankkeen puitteissa suunnittelin, käsikirjoitin ja rakennutin Samiland-näyttelyn, jossa on 500 m2 sisänäyttely ja 10 000 m2 ulkonäyttelyalue. Omistan paikasta puolet ja toimin myös toimitusjohtajana kyseisessä kokonaisuudessa. Tästä viisastuneena aloin kirjoittamaan kirjoja, koska koin oman saamelaiseen perintöön liittyvän osaamisen erittäin vahvaksi. Jos minun pitäisi yhdellä sanalla antaa itselleni titteli, niin se olisi ehkä ”innovaattori”.

Millaista palautetta olet saanut kirjastasi?

Pääsääntöisesti olen saanut hyvää palautetta, mutta jonkin verran on tullut myös huonoa. Lapissa tulee vastaan melkein laidasta lukien hyvää palautetta. Ehkä se johtuu siitä, että ”metsäläiset” osaavat kuvittaa mielessään miljöön, jonka olen kirjaan luonut. Ymmärrettävästi se on city-ihmisille vaikeaa. Samoinhan minullekin on vaikeaa kuvittaa päässäni esimerkiksi Kjell Westön teoksia. Lueskelin juuri hänen Finlandia-voittaja ”Missä kuljimme kerran”-kirjaansa ja minun oli pakko lopettaa se kesken, koska en pystynyt kuvittelemaan paikkoja päässäni. Jos minulta kysyttäisiin arviota kyseisestä kirjasta, en vastaisi mitään. Varmasti se joillekin on hyvä kirja ja toisille huono. Sama pätee mielestäni omassakin kirjassa. Toisaalta olen erittäin tyytyväinen siihen, ettei teokseni tunnu jättäneen ketään kylmäksi – olivat arvostelut sitten hyviä tai huonoja. Se kertoo piilevästä intohimosta sekä saamelaisten että suomalaisten muinaisia juuria kohtaan.

Kulkeeko suvussani kiinnostusta shamanismiin?

Varsinainen noita-instituutio on kadonnut suvustani, mutta muinaisusko elää ja voi hyvin. Vaikka olemme virallisesti kristinuskoisia (useat tosin eronneet jo kirkosta), olemme säilyttäneet luonnon korkeimpana instituutiona. Uskaltaisin väittää, ettei saamelainen muinaisusko ole kadonnut muistakaan suvuista, vaikka kuulutaankin kirkkoon. Omalla kohdallani kirkkoon saapuminen ei herätä sen kummempia tuntemuksia kuin astuisin mihin tahansa taloon. Sen sijaan sukuni vanhoille seitakiville kuljettaessa huomaan jo kaukaa Voiman, joka hakeutuu mieleni sisuksiin. Suoraan sanottuna tunne esi-isieni vahvan läsnäolon miettiessäni, kuinka hekin voitelivat poron rasvakuita alttarilleen jumalien tyydyttämiseksi. Kristinuskon omaksuminen on ollut varmasti isilleni yhtä vaikeaa kuin minullekin. Ja syy on sama kuin urbaaneilla ihmisillä minun kirjaa lukiessani – ei ole kykyä hahmottaa miljöötä. En ole koskaan käynyt Lähi-idässä, enkä siten käsitä kristinuskon sanomaa. Uskaltaisin väittää, että jos kristinusko olisi kehitetty Saamenmaan tuntureilla, helvetti olisi jääkylmä, eikä polttavan kuuma.

Miten luonnonuskonto on esillä nykysaamelaisten elämässä?

Kaikella lailla. Puolustamme kiihkeästi luontoamme kansainvälisiä kaivosjättejä ja Metsähallituksen tehometsätaloutta vastaan. Se on osa sitä. Luonto on tärkein. Puolustamme viimeiseen asti sitä, mitä tuulenjumala Biegga-olmmai ja ukkosenjumaa Tiermes haltijoinemme hallitsevat. Me uskomme, että kaikilla luonnossa olevilla kivillä, puilla ja kasveilla on henkensä. Kolauttivathan muinaiset itäsaamelaisetkin puuta ensin pari kertaa kirveen hamaralla ennen kuin kaatoivat sen. Tämä sen vuoksi, että puulta tuli ottaa ensin henki, jotta se ei kärsisi liikaa.

Uskovatko saamelaiset yhä vanhoihin jumaliin vai onko jumalien rooli muuttunut mytologian hahmoiksi?

Jotkut varmasti uskovat ja jotkut eivät. Ei näistä uskaltanut puhua vielä vuosikymmen sitten ilman, että olisi saattanut itsensä naurunalaiseksi. Maailma on kuitenkin muuttunut internetin myötä ja undergroundista on tullut mainstreamiä. Luonnonusko ei ole kuitenkaan koskaan kadonnut minnekään. Jos uskot tuuleen, ukkoseen, aurinkoon ja kuuhun, uskot pakostakin vanhoihin jumaliimme. Vaikka väittäisit jotain muuta, niin tiedät, ettei se pidä paikkaansa. Jos et uskalla myöntää totuutta vain sen takia, että kristinuskoinen ympäristösi on onnistunut pakottamaan sinut osaksi ”matrixia”, niin silloin on aika nousta tunturin rinteille ja kuunnella, mitä tuuli sinulle kuiskaa. Silloin ymmärrät, että luonto ja sen voimat ovat jotain konkreettista, kun taas kristinusko on jotain keinotekoista fantasiaa, jota on ristin ja miekan avulla syötetty ihmisiin.

Säilyttävätkö kaupunkeihin muuttavat saamelaiset kulttuurinsa tai vanhat uskomukset?

Vaikeaa se varmasti on, mutta aktiivisella toiminnalla se on varmasi mahdollista.


Ante Aikio kirjailijahaastattelussa Sellon kirjastossa Espoossa, taustalla kirjan hahmoja

Lisätietoa:
Goranus
Aigi-kirja verkkokaupassa

 


Liity jäseneksi Lehtoon



Asatru Druidismi Feri Romuva Shamanismi Suomenusko Tengrismi Vira Venäläinen kansanusko Voodoo Wicca

 


Lehto ry - Etusivu In English Lehto ry Lehdon ryhmä Facebookissa Etusivu Lehto Uskonnot Tapahtumat Seita-lehti Verkkokauppa Yhteystiedot Lehto ry Facebookissa Liity jäseneksi Mukaan toimintaan Luennoitsija Lehdolta Hyväntekeväisyys Asatru Druidismi Feri Romuva Shamanismi Suomenusko Tengrismi Vira Venäläinen kansanusko Voodoo Wicca