Lehto ry - Tervetuloa

Haastattelussa Johanna Virtanen
Helmikuu 2010

Mitä wiccalle Suomessa kuuluu tällä hetkellä?

Wiccalle ja wiccoille kuuluu hyvää! Wicca uskontona Suomessa on mielestäni siirtynyt syntyaallokostaan syvempiin vesiin ja seesteisempiin poukamiin. Me emme ole enää niin muodikkaita kuin kymmenen vuotta sitten (mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että puolet yläasteikäisistä tytöistä ei enää kutsu itseään wiccoiksi vain ollakseen cool ja erilaisia) eikä wiccoilla itsellään ole ehkä enää niin suurta tarvetta määritellä wiccaa tiukkaan pakettiin, ja taistella siitä, kuka kuuluu sisään ja kuka ulos.

Wiccoiksi itseään kutsuvia on varmasti vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, mutta uskaltaisin väittää, että suurempi prosentti on tänä päivänä tosissaan. Moni on huomannut, että joku muu pakanuuden muoto sopiikin itselle paremmin. Varmasti on niitäkin, jotka ovat siirtyneet kokonaan toisentyyppiseen uskonnollisuuteen. Tai ehkä uskonnollisuus on muuttunut filosofisemmaksi… Mutta jokainen löytää oman tiensä, eikä kukaan toinen voi arvottaa toisen tietä paremmaksi tai huonommaksi. Tiedän kuitenkin valtavan määrän wiccoja, jotka olivat wiccoja kymmenen vuotta sitten ja ovat sitä nyt.

Vuodet tuovat varmuutta ja toisaalta uudenlaisia kysymyksiä. Wicca on vakiintunut suomalaisen uskonnollisuuden kentälle, sitä ei enää kyseenalaista kukaan. Se oli itse asiassa omalla tavallaan niin pakanayhdistysten, SVWY:n kuin vuosituhannen vaihteen wiccojenkin yhteinen haaste ja tavoite, ja nyt voi rehellisesti sanoa, että siinä onnistuttiin. Henkilökohtaisesti luulin, että se tapahtuisi SVWY:n virallistamisen avulla, mutta vaikka virallista statusta ei tullut, niin lopputulos oli aikalailla juuri se mitä tavoiteltiinkin. Hiljainen hyväksyntä.

Itse uskon, että wiccalaisuuden seuraava haaste on wiccojen toinen sukupolvi. Jumalattarelle kiitos olemme jo vähän last season, lapsikasteita ei tunneta eikä käännyttämistäkään ole pidetty kovin suuressa kurssissa. Yksittäiselle wiccalle on toki herttaisen yhdentekevää, kiinnostuuko yksikään nykyinen kapaloikäinen tulevaisuudessa wiccalaisuudesta. Totuus on kuitenkin, että jos ajattelee asiaa koko uskonnon näkökulmasta, ovat uudet harjoittajat välttämättömiä.

Olit muutama vuosi sitten aktiivisesti esillä medioissa kertomassa wiccasta, miksei sinua ole näkynyt pariin vuoteen?

Onpas, viimeksi olin Yle X:ssä radio- ja nettihaastattelussa juhannuksena. Sitä ennen olin keväällä Radio Novassa. Mutta vakavasti ottaen esiintymiseni ovat kyllä vähentyneet ja siihen on ainakin kolme syytä.

Ennen kaikkea median kiinnostus wiccaa kohtaan on vähentynyt. Pidän tätä yksinomaan hyvänä asiana, sillä se tarkoittaa sitä, että wicca alkaa arkipäiväistyä ja tulla myös valtaväestön mielissä osaksi ihan tavallista elämää. Paljon mieluummin näen wiccat mukana vaikka yhteiskunnallisia kysymyksiä puivassa keskusteluohjelmassa, kuin lehtijutussa, jonka perimmäinen tarkoitus on kuitenkin nostaa wicca valtaväestön ihmeteltäväksi: ”tällaisiakin outoja tyyppejä on olemassa, ne kutsuu itseään noidiksi ja tykkää jumalattaresta, aika hassua ja kiinnostavaa, vai mitä?”

Tämäntyylisiä haastatteluja oli toki pakko tehdä aikansa. Se, että niitä näkee aina vain vähemmän, tarkoittaa sitä, että se ei ole ollut turhaa. Kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty tiedotustyö ja perusasioiden toistaminen on tuottanut tulosta, wicca on siirtynyt friikkimarginaalista astetta tavanomaisempaan marginaaliin.

Toinenkin syy liittyy median toimintatapaan, ja on luonnollisesti se, että aloin tehdä haastatteluja Suomen vapaan wicca - yhdyskunnan tiedottajana ja puheenjohtajana. SVWY:n hakemuksesta uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja hakemuksen hylkäämisestä alkaa olla sen verran kauan, ettei kyseessä hyvällä tahdollakaan ole uutinen. Olen melko varma, että jos wicca uskontona yhdistettäisiin hyvässä tai pahassa johonkin ajankohtaiseen asiaan tai tapahtumaan, alkaisi yhteydenottoja uutistoimituksistakin taas tulla - ajankohtaisuus on mediamaailmassa elintärkeää.

Kiinnostuksen väheneminen koskee silti vain toimituksia. Protu-leireiltä, kouluista, yliopistoista ja vaikkapa elävä kirjasto -tapahtumista tulee luennointi- ja esiintymispyyntöjä edelleen melko usein, ne vain eivät ole niin julkisesti näkyvää toimintaa. Itse olen kuitenkin aina tykännyt käydä protuleireillä ja kouluissa puhumassa. Nuoret osaavat kysyä tosi haastavia kysymyksiä ja on ihana heittäytyä vastaamaan vaikeisiinkin aiheisiin kun tietää, ettei taustalla ole skandaalijutun metsästys, vaan aito halu tietää ja ymmärtää.

Kolmas syy on henkilökohtaisempi. SVWY, wiccojen julkisuuskuva ja erilaiset pakanayhdistysten aktiivitoimet veivät ison osan elämästäni monen vuoden ajan. Suurimmissa kaupungeissa asuneelle, helposti liikkuvalle sosiaaliselle opiskelijalle tämä ei toki ollut mikään ongelma, päinvastoin! Mutta noin neljä vuotta sitten muutin kaupungista maaseudulle, ja moni muukin asia muuttui kuin vain pitäjän koko. Vaativa työ, pitkä työmatka ja vahva halu viettää mahdollisimman paljon aikaa elämäni tärkeimpien ihmisten kanssa ovat kerta kaikkiaan hyviä syitä jättää tarpeettomampia asioita vähemmälle huomiolle. Myös käytännön syyt puolsivat taka-alalle vetäytymistä; miehelläni on maatila ja meillä on paljon eläimiä. Hevosten hoito on järjestettävä lähes kellon tarkasti joka päivä, ja siihen mahtuu melko huonosti matkustaminen satojen kilometrien päähän vain haastattelua varten.

Lisäksi viime keväänä sain syliini suurimman jumalattaren lahjoista, kun poikamme syntyi tehden susiparista lauman. Hänen silmiinsä katsominen asetti monta asiaa elämässäni oikeisiin uomiinsa. Wicca ja pakanuus eivät kuuluneet häviäjiin siinä kilpailussa, mutta seuraavina vuosina tulen edelleen keskittymään henkilökohtaiseen uskonnonharjoitukseen enemmän kuin yhdistysaktiviteetteihin tai julkisiin esiintymisiin, vaikka toki niitäkin aina muutama vuoteen mahtuu. Aika aikaansa kutakin…

Mikä on tärkeää wiccassa sinulle tällä hetkellä?

Luonnon ja elämän kiertokulku ovat tulleet konkreettisiksi elämäni osiksi, kun rytmitämme elämäämme ja mieheni työtä luonnon kierron mukaan. Jokainen sapattirituaali on erilailla täynnä merkityksiä, kun on fyysisesti ollut mukana sadonkorjuulla, kylvöissä, siemennyksissä ja poikimisissa…

Lapsen saaminen on lisännyt tietoisuuttani myös ihmisten yhteydestä, ei pelkästään ihmisen ja luonnon. Ajattelen, että ihminen ei voi asettaa itseään luonnon ulkopuolelle. Tämän virheenhän voi tehdä kahdella tavalla. 1) olemalla välittämättä luonnon hyvinvoinnista ja korostamalla ihmisen oikeuksia. 2) pitämällä ihmistä vain luonnon raiskaajana ja korostamalla luonnon oikeuksia yli ihmisen. Tosiasiassa kuitenkin ihminen on osa luontoa, eikä selviä sen ulkopuolella. Ihmisen toiminnan suunnanmuutos on välttämätöntä maapallon hyvinvoinnin turvaamiseksi, sillä meitä on niin paljon, että välinpitämättömät toimemme suistavat koko systeemin radaltaan. Ihmisen pahuuden korostaminen ei kuitenkaan ole oikea tie. Rikos ihmisyyttä kohtaan on yhtä suuri rikos luomakunnalle kuin ihmisen rikos muuta elollista kohtaan. Erityisesti wiccojen tulisi muistaa tämä. Kaikki elämä on pyhää, ja jumalallisuus on yhtä paljon meidän sisällämme kuin meidän ulkopuolellamme. Tämä ei tarkoita, etteikö vaikkapa syödäkseen saisi tappaa eläintä. Ei kukaan ole kieltänyt kettuakaan tappamasta myyrää syödäkseen sen. Sen sijaan ketulle ei rahdata syötäväksi sitä tapettua myyrää antibiooteilla lääkittynä Brasiliasta fossiilisten polttoaineiden voimalla…

Rituaalien ja kiertokulun konkretisoitumisen lisäksi jumalattaren eri aspektit ovat tulleet läheisemmiksi käsitellessäni omaa muuttumistani neidosta äidiksi ja suojeltavasta suojelijaksi. Muutos on ollut yllättävällä tavalla helppo ja luonnollinen ja yllättävällä tavalla haastava. Päällimmäisenä tunteena on suuri kiitollisuus kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea wiccana.

Ei myöskään pidä unohtaa yhteenhitsautunutta covenia, jossa annetaan tilaa jäsenten erilaisille elämäntilanteille ja ajatuksille. Te olette minulle tärkeitä wiccassa aina, ette pelkästään tällä hetkellä. Vaikka usko on henkilökohtainen, on suurta rikkautta saada jakaa sen harjoittaminen oikeiden ihmisten kanssa.

Ja lopuksi haluan toivottaa valoisaa kevään heräämistä kaikille Seidan lukijoille. Jos joku kokee tarvetta saada minuun yhteyden, niin s-posti tavoittaa: jostervi(a)gmail.com

Artikkeli on julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 1/2010

<< Seidan haastattelut
<<
Artikkelivalikko


Liity jäseneksi Lehtoon



Lehto ry - Etusivu In English Lehto ry Lehto ry Facebookissa Etusivu Lehto Uskonnot Tapahtumat Seita-lehti Verkkokauppa Yhteystiedot Seita-lehti Seita-lehden artikkelit verkossa Osta irtonumeroita Mainosta lehden sivuilla Vuosikerrat Mediakortti