Wicca - koti vai kartano?

Jos wiccan kohdatessani tulinkin kotiin, olen sittemmin saanut havaita, että tuo koti onkin suuri kartano. Siellä on paljon muitakin huoneita kuin vain olohuone. Itse asiassa kaikki mielenkiintoinen tuntuu tapahtuvan aivan muualla rakennuksessa tai sen ympäristössä.

Ylimmän kerroksen oikeassa siivessä on gardnerilaisten yksityinen
sali, josta johtaa ovia sen eri coveneiden omiin huoneisiin. Tässä siivessä vaatteet kuulemma pitää jättää naulaan sisälle astuttaessa. Koska sinne ei ole asiaa niillä, jotka eivät ole initoituja eivätkä initoidut saa kertoa mitä siellä tapahtuu, ihan kaikkea ei varmuudella tiedetä. Julkisesti saatavilla olevista Gerald-sedän kirjoituksista voidaan kuitenkin arvella yhtä ja toista melkoisen paikkansapitävääkin. Toisin kuin monet turistit luulevat, seksuaaliorgiat eivät kuitenkaan ole se juttu, mitä lukittujen ovien takana tehdään.

Samaisen kerroksen vasemmassa siivessä on aleksandrialaisten
vastaavat tilat. Siellä naulakko ei kuuleman mukaan ole lainkaan
niin ahkerassa käytössä, vaan vaatteita pidetään myös päällä.
Farrarien kirjoittamien teosten perusteella tämän siiven tapahtumat
lienevät tarkemmin ymmärrettävissä - vaikka toki paljon salaisuuksiakin jää jäljelle. Alakerrasta tultaessa portaikko sekoittaa uudet vierailijat, jolloin oikea ja vasen tahtovat mennä sekaisin.
Kokeneet kävijät kuitenkin näkevät selvän eron, eivätkä sekoita
näitä suuntia toisiinsa.

Koska nämä traditiot pitävät majaansa ylimmässä kerroksessa, jotkut kuvittelevat sen tarkoittavan, että he ovat jotenkin parempia tai tärkeämpiä. Tosiasiassa se johtuu vain siitä, että he tulivat ensimmäisinä kartanoon varaamaan tilat itselleen.

Tai se, että läpikulku kerroksessa on kokonaan kielletty, olisi merkki elitistisyydestä. Tosiasiassa siihen on kaksi ihan käytännöllistä syytä: kerroksen läpi ei pääse yhtään sen nopeammin mihinkään muualle, ja jatkuva kenkien kopina käytävillä häiritsisi keskittymistä.

Buckland olisi halunnut seaxille tilat myös yläkerrasta, mutta
valitettavasti ne olivat jo täyttyneet aiemmin, joten hänen täytyi
tyytyä gardnerilaisten alapuolella olevaan tilaan. Toisin kuin
gardnerilaisessa siivessä, täällä ei ole salaisuuksia eivätkä rituaalit sisällä samoja äärimmäisiä elementtejä. Vierailija saattaa kummeksua nurkista löytyviä äänestyslippuja, mutta niillä on keskeinen asema siiven hallinnossa.

Ferit varasivat Andersonien johdolla kartanon merkillisimmän siiven. Toisin kuin edellämainituissa siivissä, salien ja huoneiden sijainti ja jako ei ole mitenkään tarkka, eikä satunnainen kulkija useinkaan enää löydä tietään jatkuvien muutostöiden johdosta. Samasta syystä siiven sisäänkäynnissä on nimilappujen viidakko, joissa feri-nimi on kirjoittu puolella tusinalla eri tavalla. Kukin ryhmä on tervetullut sisustamaan oman huoneensa mieleisellä tavallaan, ja siksi esimerkiksi havaijilaisvaikutteet näkyvät paikoitellen hyvinkin voimakkaina.

Siipirakennuksessa ovat diaanikkojen huoneet, joissa myös muut voivat pistäytyä. Tosin isoon saliin pääsee vain jos on nainen. Muutamissa sivuhuoneissa myös miehet voivat osallistua - kuitenkin isossa salissa tätä käytäntöä karsastetaan.

Aiemmin feri-siivessä kiinni ollut mutta nyttemmin muutostöissä
itse kartanosta irroitetussa piharakennuksessa kokoontuu reclaiming. Sinne ovat ovet avoimet kaikille. Tosin ne, jotka vierastavat poliittista aktivismia, arkailevat astua banderollien kehystämästä ovesta sisälle. Sisälläolijat kuitenkin kertovat kuinka aktivismi on vain yksi osa kokonaisuutta, eikä tulijan tarvitse uhrata (koko) elämäänsä sille.

Tässä rakennuksessa on varsin vähän salaisuuksia, sillä täti Starhawk on hyvin avoin kirjoissaan, eikä initiaatioihin (kuulemma) kuulu samanlainen salamyhkäisyyden verho kuin muualla. Kuitenkin satunnaisen tulijan on vaikea päästä perille mitä monet sanat, kuten "immanenssi" tai "konsensuspäätöksenteko", lopultakin tarkoittavat.

Eteistiloissa vaikuttavat cunninghamilaiset, jotka rohkaisevat
ohikulkijoita astumaan sisään, vaikkakaan eivät varsinaisesti
houkuttele näitä. Täällä on kuitenkin vaikea saada tarkkaa selkoa
siitä, millainen kartanon pohjapiirros lopultakin on. Mukava paikka kartano kuulemma kuitenkin on, ja se tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia kaikille.

Toisen puolen sisäänkäynnin luona taas ahertavat ravenwolfilaiset, jotka sekoittuvat siskonionnoitalaisiin. Erityisesti teini-ikäiset
tuntuvat liikkuvan tuon oven puoleisella pihalla runsain määrin.
Jotkut ovat sitä mieltä, ettei tuo sisäänkäynti oikeastaan ole osa
kartanoa, vaikka toiset ovat kyllä sitäkin kautta päässeet
peremmälle taloon. Tietyissä siivissä on kuitenkin parasta
pitää omana tietonaan, jos on sattunut astumaan sisään
tästä ovesta.

Torneissa sijaitsee toinen toistaan eriskummallisempia pikku kamareita, kuten Tarot-, riimu- ja muut divinaatiosopet. Näissä vierailevat monet kartanon asukkaat, kukin vähän tarpeidensa mukaan. Suosituin näistä tuntuu olevan Tarot, jolle onkin varattu runsaasti eri tavoin sisustettuja tiloja. Onpa joillakin siivillä ihan omat Tarot-tilansa, koristettuna siiven muun tyylin mukaisesti.

Talon kirjasto on myös suosittu paikka. Sen ainoa puute on se, ettei kirjastonhoitaja ota minkäänlaista kantaa kirjojen sisällön puolesta tai vastaan, vaan lukijan on itse arvioitava tekstien arvo ja merkitys. Hyllystä löytyy niin kallisarvoisia helmiä kuin kirjoja jotka ei ole edes painopaperinsa arvoisia. Joskus lukijoiden mielipiteet tosin menevät aika lailla ristiin siitä, kummat ovat kumpia.

Pihalla kasvaa monipuolinen yrttitarha, jossa ahkeroivat erityisesti
vihernoidiksi identifioituvat wiccat. Miltei kaikista kartanon siivistä
käy myös väkeä opiskelemassa yrttien hoitoa, joskaan se ei kaikkia kiinnosta lainkaan - tai sitten taidot eivät vain riitä.

Vehreät nurmikentät saavat usein todistaa täydellä kuulla tai
sapatteina tehtäviä rituaaleja, joissa tanssi ja laulu raikuvat. Tosin joskus kehiä on niin monta ettei aina tiedä, missä yksi loppuu ja toinen alkaa.

Pihaa halkovia hiekkakäytäviä reunustavat niin monet jumalpatsaat, että heikompaa uuvuttaa kun niiden nimiä tavailee jalustoista. Väliin ne on kirjoitettu hieroglyfein, toisinaan kreikkalaisin aakkosin ja joskus riimuinkin. Myös latinalaiset aakkoset ovat käytössä.

Laajat metsätilukset ja erämaa-alueet taas ovat ekowiccojen
erityissuojeluksessa. He yrittävät saada muitakin wiccoja lähtemään kartanosta luonnon keskelle, mutta laavumajoitus ei moniakaan innosta. Juoksevan veden puute, lämpimästä puhumattakaan, on monelle kaupunkilaiswiccalle kuin - kylmä suihku niskaan.

Eräs kiistellyimmistä kartanon alueista ovat kristalli- ja mineraalikaivokset naapuritilan, Uusi Aika, lähettyvillä. Itse asiassa kiista on aivan päinvastainen kuin yleensä rajakiistoissa. Nimittäin Uusi Aika tarjoaa kaivoksiaan vapaasti kaikkien käytettäväksi, mutta useimmat kartanolaiset haluavat kiistää jopa niiden sijainninkin kartanon maiden rajoilla. Jotkut asukkaat ovat saaneet allergisia reaktioita näistä kaivoksista, ja siksi välttelevät niitä ja niistä louhittuja tuotteita.

Kartanon pohjakerros sisältänee kaikkein tutkimattomimmat tilat. Sieltä löytyy Golden Dawn -juhlasali, jossa järjestetään hyvin juhlavia ja muodollisia seremonioita (vain jäsenille). Kabbala-kellarissa kokoontuvat vanhat oppineet keskustelemaan termein, joista ulkopuolinen ei ymmärrä edes minkälaiseen olioon tai asiaan
ne viittaavat. "Täyttä hebreaa minulle", kertoi eräs matkailija.

Monia kiehtoo salaperäinen alkemistien laboratorio, jossa erilaiset liemet ja keitokset pulppuavat lasimaljoissaan. Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää silmänlumetta, sillä alkemistien tärkein tavoite on oman itsensä jalostaminen, jalometallien tuottamisen ollessa vain vertauskuva.

Hermetistien holvit olivat pitkään suljettuina, sillä avain niihin oli ollut hukassa vuosisatoja. Aivan sattumalta se löytyi kuitenkin alkemistien pöytäaatikosta, ja vasta silloin käsitettiin kuinka vanhoja nämä holvit ovat. Niiden rakentaminen on aloitettu jo uusplatonistien aikana. Näyttääkin siltä, että ne ja Kabbala-kellari ovat olleet koko kartanon ensimmäisiä tiloja, jo tuhansia vuosia
ennen itse päärakennuksen valmistumista.

Gnostilaisten gourmet-illanvietot ovat huhupuheiden mukaan varsin henkeviä tapahtumia kellarin ruokasalissa, sillä gnostilaiset helposti unohtavat maalliset nautinnot keskittyessään hengen ylistämiseen. Vuosisatojen ajan nämäkin illanvietot olivat kirkon pannassa, mutta nyt niihin on taas kiinnostunut herännyt.

Huhut väittävät, että eräs tummasävyinen ovi kätkisi taakseen maanalaisen salakäytävän LaVeyn goottikartanoon. Koska tuo rakennus sijaitsee joen toisella, vasemmalla rannalla, monet ovat sitä mieltä, että sinne on mahdotonta edes tehdä salakäytävää, sillä se täyttyisi pian vedellä. Kartanon virallinen pohjapiirroskaan ei tunne tuollaista ovea tai käytävää.

Kaiken kaikkiaan, wicca-kartano on laaja ja mielenkiintoinen paikka, joka vetää alueella ensi kertaa vierailevien huomion puoleensa. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että seudulla on myös kuuluisa ja vanha asatru-linna, shamaanien salot, druidien lehto sekä muinaissuomalaisten korpi.

Sen sijaan aiemmin mainittu Uusi Aika -niminen tila on nykyään jo massaturismin pahoin pilaama, joten sieltä on vaikea enää löytää
rauhallisia ja koskemattomia nurkkauksia. Monenlaiset torikauppiaat pitävät siellä vankkureitaan, joilta he myyvät mitä tahansa, mikä menee kaupaksi.

Tutkimattomilta ympärysmailta löydetään myös jatkuvasti uusia kohteita, kuten noitien nuotiot, hellenistien ha'at, tameralaisten tantereet sekä kelttien kurut. Thelemiittien teemapäivät sekä omituisenmuotoinen itämainen temppeli O.T.O lähikaupungissa ovat myös kiintoisia vierailukohteita.

Suosittelemme lämpimästi ennakkoluulottomille kulkijoille tutkimusmatkaa wicca-kartanon maille sekä muille pakanoiden poluille.

Tehanu

Artikkeli on julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 3/2002