Maailmanpuu eri mytologioissa

Puut ovat erityisen rakkaita monelle luonnonuskovalle. Seita-
lehdessäkin puista kertovia sarjoja on ollut useampi. Tälläkin
hetkellä puiden kiehtovaa maailmaa pääsee seuraamaan
Xiniaran artikkelisarjassa. Puiden kieli on puhutellut ihmisiä
kautta aikain eri puolilla maailmaa. Eri aikoina ja eri kulttuu-
reissa jykevä puu on ollut keskeisellä sijalla maailmankuvassa;
Maailmanpuuna tai Elämänpuuna maailman keskipisteessä.
Erilaisiin Maailmanpuu-uskomuksiin tutustumme lähemmin
tässä artikkelissa.

Maailmanpuu osana shamanistista kosmologiaa

Shamanistisissa kulttuureissa ympäri maailman Maailmanpuu
on tunnettu, keskeinen käsite. Joillakin kansoilla maailman
keskipisteenä on jokin muu kuin puu, kuten Siperian even-
keillä Klaanijoki, mutta puu esiintyy selvästi yleisimmin,
varsinkin Keski- ja Pohjois-Aasiassa. Maailmanpuu on kuvattu
isoksi, tuuhealatvaiseksi ja monioksaiseksi puuksi. Se kulkee
keskiakselin "Axis Mundi" tavoin kolmen eri maailman läpi
kosmoksen kannessa olevan reiän kautta. Nämä kolme
maailmaa ovat keskeiset osat shamanistista kosmologiaa.
Puun latvaosa sijaitsee Ylisessä maailmassa, sen runko
Keskisessä ja juuret Alisessa maailmassa. Yksi Maailman-
puun yleisistä piirteistä on sen rungon neliömäisyys.
Jokainen sivu vastaa yhtä elementtiä, vuodenaikaa ja
ilmansuuntaa.

Alinen tunnetaan kuolleiden maana, jonne shamaani matkaa
hakiessaan neuvoa esi-isiltä tai etsiessään kadonnutta tietoa.
Alista pidetään vaarallisena paikkana, jonne matkatessaan
shamaani vahvistaa selustaansa ottamalla mukaan henkiop-
paita ja muita auttajia. Keskinen maailma vastaa eniten
arkitodellisuutta ja sisältää vastauksen arkielämän tavano-
maisiin ongelmiin. Ylinen on mielikuvituksellisin paikka, josta
apua haetaan tulevaisuutta koskeviin asioihin. Siinä missä
shamaani menee Aliseen tunnelia pitkin Maailmanpuun juurien
lomasta tai akselin aukkoa pitkin, niin Yliseen hän kiipeää tai
kohoaa nuotion savun tai opaslinnun mukana.

Maailmanpuu eri kansojen parissa

Eri kansat määrittelevät uskomuksissaan Maailmanpuulle
yksityiskohtia. Maya-intiaanit käyttivät Maailmanpuusta
nimeä Ceiba tai Yaxché. Puun katsottiin kannattelevan
taivaankantta. Siperian kansoista jakuutit kertovat puun
olevan kahdeksanoksainen ja nousevan kohti taivasta
maan kultaisesta navasta. Ensimmäisen ihmisen uskottiin
syntyneen puun luona ja taru kertoo häntä imettäneen
puoliksi puusta kasvanut nainen. Tämä pistää miettimään
voisiko kertomus esimerkiksi viitata puista maahan
laskeutuneihin ihmisapinoihin? Nanai ja Dolgan -kansoilla
on hauska uskomus, että ennen syntymää pikkulasten
sielut istuvat puun oksilla odottamassa syntymää.
Osmaneiden mukaan Maailmanpuuhun on punottu ihmisten
kohtalot. Sen miljoona lehteä sisältävät kaikkien ihmisten
kohtalon säkeet. Lehdet tipahtavat puusta sitä mukaa,
kun joku heittää henkensä. Dajakkien mukaan puulla on
seitsemän oksaa ja se toimii kuolleille tienä, jota pitkin
ne siirtyvät taivaalle.

Skandinaavisessa mytologiassa tunnetuin Maailmanpuu
lienee ikivihreä Yddrasil.Yddrasilia kuvataan koko maailman-
kaikkeuden peittäväksi pyhäksi saarneksi, joka kulkee
maailmojen läpi akselin tavoin ja yhdistää yhdeksän eri
maailmaa toisiinsa. Juuristo sijaitsee Helissä eli kuolleiden
valtakunnassa, runko Midgardissa ja latva kohoaa Asgard-
vuoren läpi ja levittää latvuksensa kohti taivaankantta
muodostaen lehdistöllään pilvet ja hedelmillään tähdet.
Yddrasil tunnetaan myös jumalten päivittäisenä kohtaus-
paikkana, jossa ne jutuskelevat sen oksilla istuen. Odinin
keihäs Gungnir valmistettiin yhdestä puun oksasta. Odinin
sanotaankin roikkuneen Yddrasilissa yhdeksän kokonaista
vuorokautta saadakseen haltuunsa riimujen viisauden.
Kalevalassa Maailmanpuu-aihetta liipataan Sampo-runoissa
ja Isosta Tammesta kertoessa. Kalevalaisessa tarussa Iso
Tammi kohosi peittämään koko taivaankannen ja se lopulta
kaadettiin. Aihelmaa on selitetty Linnunradan syntynä, sillä
Linnunrata muistuttaa muodoltaan hiukan kaadettua puuta.

Ja vielä lisää puita

Elämänpuu on keskeisin termi niin juutalais-kristillisessä,
kuin hermeettisessäkin kabbalassa. Puu on rakennekaava,
jonka kymmenen sefiraa ja niiden taustalla olevat rakenteet
kuvaavat monimutkaisella tavalla luomisen kaavaa ja kaiken
olevan ja ei-olevan perusluonnetta ja rakennetta. Kabbalan
elämänpuun malli on tarjonnut monella tavalla perustaa koko
länsimaiselle magiaperinteelle. Buddhalaisille "suuren kasvun"
vertauskuva on pepulviikunapuu. Sama puu, jonka alla
Gautama Buddha koko valaistumisen. Egyptissä kuolleet tai
kuolleiden sielulinnut saivat ravintonsa metsäviikunapuusta,
josta Hathor ojensi heille vahvistavaa ravintoa. Pyhiin puihin
liittyy usein tabuja. (vrt. Raamatun elämänpuu).

Tärkeässä asemassa olevia puita löytyy melkein kaikilta
kansoilta. Miksi sitten puu on niin keskeisessä roolissa
monessa eri kosmologioissa? Suuri symbolikirja tarjoaa
vastaukseksi sitä, että puu on sillä tavalla ihmisen kaltainen,
että sen juuret ovat maassa ja pääpuoli nousee kohti taivasta,
tehden siitäkin "kahden maailman olennon". Puiden tärkeys
korostuu myös, kun ajattelee niiden asemaa kautta aikojen
ihmisen elämän turvaajana. Puissa on asuttu ja niistä on
tehty asumuksia. Puu on ollut hädän tullen jopa pettuleivän
raaka-aine. Puisille lauteille on moni suomalainen ennen
syntynyt ja puisessa arkussa hänet on laskettu viimeiselle
matkalle, tai puisella hautaroviolla poltettu.

Thuleia

Lähteet:
José ja Lena s. Stevens: Shamanismin salaisuudet, Gummerus
kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1997
Nevill Drury: Samanismi, Karisto, Hämeenlinna, 1993
Hans Bidermann: Suuri Symbolikirja (toim. Pentti Lempiäinen),
WSOY, Helsinki, 1993
Raymond Buckland: The Witch Book - The Encyclopedia of
Witchcraft, Wicca and Neo-paganism, Visible Ink Press, USA, 2002
Anna-Leena Siikala: Suomalainen samanismi, Karisto,
Hämeenlinna, 1992
http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/
kirjallisuus/sampo/netsampo22.html

Artikkeli on julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys
ry:n Seita-lehden numerossa 1/2005