ENSIMMÄISTÄ KERTAA SUOMALAISESTA WICCASTA

Huhtikuun 6. päivä, 2005 jälkeen ajanlaskun alun. Ravintola Juttutuvan kabinetti on täynnä toimittajia, pakanoita, ystäviä. Ensimmäisen suomalaisen wicca-kirjan, Mitä wicca on? julkaisutilaisuus on juuri alkamassa. Ohjelmassa on paneelikeskustelu, jossa puhumassa ovat allekirjoittaneen lisäksi kirjan toimittanut Titus Hjelm ja eräs kirjassa kirjoittaneista uskontotieteilijöistä, Jussi Sohlberg. Tilaisuuden juontaa kirjailija Sofi Oksanen, jonka Ilta-Sanomien toimittaja myöhemmin mainitsee näyttävän enemmän nykyajan noidalta kuin minun tai katsomaan tulleiden pakanoiden.

Mitä on Mitä wicca on?

Mitä wicca on? on maailmanlaajuisestikin erikoinen kirja. Sen ovat kirjoittaneet pakanat ja uskontotieteilijät yhteistyössä. Kirjan ensimmäinen osa sisältää tutkijoiden artikkeleita wiccasta. Oman lukunsa saavat wiccan aatehistoria, wiccan usko, wiccan sijoittuminen uusien uskontojen kentälle ja Suomen vapaan wicca-yhdyskunnan historiallinen yritys rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Toisessa osassa ääneen päästetään wiccat ja pakanat. Tässä osassa on kahden wiccan, traditionalistin (allekirjoittanut) ja eklektikon (Proinnseas), artikkelit wiccojen arjesta, eri pakanoiden artikkeleita Seita ja Vox Paganorum –lehdistä sekä allekirjoittaneen artikkeli initiaatioista ja niiden merkityksistä. Kirja on kattava paketti etenkin wiccasta ensimmäistä kertaa kiinnostuville, mutta myös pidempään wiccaa harjoittaneet löytävät kirjasta varmasti paljon mielenkiintoista. Tutkijoiden artikkeleissa tulee esiin asioita ja näkökantoja, joita ei olisi muuten tullut ajatelleeksi, ja mikä tärkeintä, kirja käsittelee suomalaista wiccaa. Vähemmälläkin saisi aikaan ”jokawiccan must-kirjan”, mutta Mitä wicca on? on tämän lisäksi kauniisti taitettu ja kuvitettu sekä sujuvasti kirjoitettu artikkelien pienistä tasoeroista huolimatta.

Alku…

Hieman vuoden 2004 Wiccasapatin jälkeen sain puhelinsoiton Hjelmiltä, joka oli ollut vieraana molemmissa siihen mennessä järjestetyissä Wiccasapateissa.
”-Jose, mulla on loistava idea! Kirjoitetaan kirja!”.
Hjelm oli yhdessä Jussi Sohlbergin kanssa tehnyt tutkimusta suomalaisista wiccoista Nuorisotutkimusseuran lehteen. Kyseessä on melko suppea julkaisukanava, ja tutkimuksessa oli Hjelmin ja Sohlbergin mielestä ainesta laajempaankin julkaisuun. Sitä miettiessään Hjelm oli saanut idean ensimmäisestä suomalaisesta wiccakirjasta. Kirjoittajat innostuivat, Like-kustantamo innostui, ja vuotta myöhemmin istuimme ravintola Juttutuvassa julkaisutilaisuudessa. Päällimmäisenä projektista jäi innostunut ja tyytyväinen olo, mutta tietenkään kaikki ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista puhelinsoitosta julkaisutilaisuuteen. Allekirjoittaneen lausahdus, että Mitä wicca on? maksoi minulle yöunet, mielenterveyden ja puolet parisuhteesta, ei ollut täysin tuulesta temmattu… On aivan eri asia kertoa uskonnostaan tiedotusvälineille kuin pukea sanansa kirjan luvun muotoon. Vaikka olen puhuessanikin tarkka yksityiskohdista ja väittämieni oikeellisuudesta, joutuu kirjoitustyössä sanojaan punnitsemaan aivan eri tavalla. Olin jo kirjoitusurakan loppusuoralla, kun tekstini teemoista poikaystävän kanssa keskustellessani tajusin, että muutamaa vuotta myöhemmin kirjoittamani teksti saattaa olla jonkun tulevan wiccan ensimmäinen kosketus uskontoon. Sen tajuaminen teki nöyräksi. Vastuuhan on suunnaton... Toisaalta ennen tätä tajunnanräjäyttävää ajatusta olin kirjoittanut rennosti ja sen suurempia miettimättä, viettänyt koneen ääressä yöt joina en saanut unta ja stressannut vain sitä, saanko tekstit ajoissa valmiiksi. Jälkeenpäin ajateltuna se tietty rentous oli varmasti hyväksi myös tekstin sisällölle.

Keskikohta

Oman kirjoitusurakkani lisäksi hoidin koko kirjoitusprojektin ajan yhteydenpitoa Hjelmin ja pakanoiden välillä, oli sitten kyseessä yhdistykset tai yksittäiset henkilöt. Kirjaan tekemiseen liittyy paljon myös sellaista työtä, mikä ei lopputuloksessa näy. Esimerkiksi kävin läpi älyttömän määrän pakanallista kuvamateriaalia, vastailin loputtomiin sähköpostikyselyihin ja käytin ihan liian paljon rahaa koko projektiin niin puhelinlaskujen kuin matkalippujenkin muodossa. Lopputuloksena se, että kotimaista kuvitusta ei käytetty (lukuun ottamatta yhtä kuvaa), eikä mieletön sähköpostivyörykään näy kuin siinä, että kirjaan ei ole päässyt pahoja pikkuvirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Hjelmille on kyllä annettava kiitosta siitä, että hän konsultoi minua kaikessa mahdollisessa wiccojen maailmaan liittyvässä. Muun muassa jumalan ja jumalattaren kirjoitusasu sekä kannen pentagrammi (kehällä vai ilman) ovat tuloksia näistä kyselyistä.

Loppu

Palautin tekstini Hjelmille kaksi päivää ennen deadlinea. ”Send”-napin painaminen oli yksi sen hetkisen elämäni vapauttavimpia kokemuksia. Aiemmin olin jo lähettänyt Harry Potter-lukuun liittyvän puheenvuoroni ja nyt siis oli valmiina ”Täydellisessä rakkaudessa, täydellisessä luottamuksessa”. Homman piti olla paketissa pientä tekstinviilausta lukuun ottamatta. Elämä vaan harvemmin menee niin kuin on suunnitellut… Joten viettäessäni rauhallista perjantai-iltaa kotona tietäen, että kirja menee taitettavaksi seuraavana tiistaina, yllätyin melkoisesti Hjelmin pyytäessä minulta vielä yhtä lukua kirjaan. Ja niinkin kevyestä aiheesta kuin initiaatiot ja niiden merkitykset. Toisaalta, en ole pelännyt haasteita ennenkään, joten ei muuta kuin kirjoittamaan. Teksti oli valmis maanantaina, mutta eihän hommat siihen loppuneet. Viimeisiä lupia järjestelin Wiccasapatti 2005:ssä (25.-27.2.2005) puhelimitse. Ensimmäisen kerran näin kirjan valmiina MTV3:n aamutelevision suorassa lähetyksessä 23.3.2005. Kauppoihin se ilmestyi edellisenä päivänä.

Ja mitä sitten?

Mitä wicca on? on minun lempilapseni ja sellaisenaan hyvä. Sen rakenne, useamman kirjoittajan artikkelit, antaa mielenkiintoisen ja eri näkökulmia sisältävän luotauksen wiccaan. Se on ensimmäinen suomalainen wiccakirja, mutta toivottavasti ei jää viimeiseksi. Itse kuulun siihen sukupolveen, joka luki tietonsa wiccasta englanniksi klassikkokirjoista ja nettisivuilta. Wiccasta kertovia kirjoja on tähän mennessä suomennettu kaksi, huonolla menestyksellä. Senkin takia Mitä wicca on? on tärkeä kirja. Se on ainoa kirja, jonka tekovaiheessa kysyttiin suomalaisten wiccojen mielipidettä esimerkiksi termistöstä. Kahden aiemmin suomennetun kirjan kohdallahan näin ei tehty, ja tulos on kirjoista luettavissa… Ehkä pikkuhiljaa olemme Suomen wiccan aikajanalla tulossa siihen kohtaan, että alamme uskoa itseemme myös kirjallisen tiedon tuottajina. Suomalaisilla pitkän linjan wiccoilla on filosofista tietoa ja rituaalista taitoa kirjoittaa uskonnostaan vaikka kokonainen kirjasto. Toivonkin, että jatkossa saamme lukea erilaisia ja eri tarkoitusta varten kirjoitettuja kotimaisia kirjoja niin magiasta kuin wiccastakin.

Palataan ravintola Juttutupaan. Katsojien joukossa on paljon ystäviäni. Kesken paneelikeskustelun tajuan yhtäkkiä, etten tuntisi heistä suurinta osaa, ellen olisi wicca. Ja ilman rooliani ”julkkisnoitana” ja esiintymisiäni medioissa en olisi tavannut Jussi Sohlbergia enkä Titus Hjelmiä, jotka nykyään ovat läheisiä ystäviäni. Oivallus hymyilyttää. He, ja lukemattomat muut ovat jokaisen vähättelevän lausunnon ja herjauskirjeen arvoisia.

Uskontotieteilijä Mika Lassander kirjoittaa artikkelissaan, että ”wicca on viisauden ymmärtämistä”. Mitä wicca on? auttaa suurta yleisöä –ja toki meitä wiccojakin– ymmärtämään paremmin uskontoa nimeltä wicca.

Jose
Johanna Virtanen

Artikkeli on julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 3/2005