|
|
Säästä ja vähän sen hallinnastakin Sää on ilmiö, joka on latteasti sanottuna kautta aikojen kiehtonut ihmistä ja vaikuttanut elämään. Vuosituhansien ajan on selviytyminen hyvin suurilta osin liittynyt siihen, millaista säätä on kulloinkin ollut. Ihmisten elämä on ollut kiinni viljasadon onnistumisesta ja kyvystä suojata itsensä ja karja rajuilta sääilmiöiltä. Näitä ilmiöitä on myös ymmärretty vasta hyvin vähän aikaa koko historian huomioon ottaen. Ymmärtämättömyydestä on seurannut ilmiöiden mystifioiminen, niiden on ajateltu olevan jotain yliluonnollista ja jumalista lähtevää. Esimerkiksi ukkosta on pidetty ympäri maailmaa jumalten voimannäyttönä ja jopa vihana. Samoin äkisti kuin tyhjästä nousevia myrskytuulia ja tornadoja. Tämä on saanut aikaan paljon erilaisia säähän liittyviä uskomuksia ja runsasta taikauskoa. Jumaltaruissa sääilmiöt, erityisesti ukkonen, on liitetty moniin hyvin vahvoihin jumalhahmoihin. Useissa mytologioissa on pääjumala ollut salamoita heittelevä ja ukkosta hallitseva. Yhtenä esimerkkinä Suomessa tunnettu Ukko, jota pidettiin samalla kaiken ylijumalana. Kreikkalaisillä Zeus oli kaikkia muita jumalia hallitseva hahmo ja hänellä oli käytössään salamat ja tulvien nostatus. Ukkonen on voimakas ilmiö, joten sitä ei ole pidetty minkään ihan vähäpätöisen jumalan hallittavana vaan on todellakin yhdistetty voimaan. Thorin uskottiin saavan aikaan salamat vasarallaan kun taisteli jättiläisiä vastaan ja ukkosen kuminan kun ajeli vaunuillaan taivaankannella. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta on lähtöisin tarut suuresta kotkan kaltaisesta ukkoslinnusta, joka siiveniskuillaan sai aikaan salamat ja ukkosen jyrinän. Valtaosa kansanperinteestä tuntuu liittyvän sään ennustamiseen ja ilmiöiden syntyyn, mutta löytyy sieltä sään hallintaankin liittyvää. Yleensä on pyritty saamaan aikaan ilmiöitä ennemmin kuin poistamaan niitä. Kuten esimerkiksi tuomaan sadetta kuivuneille pelloille tai nostattamaan tuulta sitä tarvitseville. Tiedä sitten, että pitäisikö tästä päätellä jotta kuivuus on ollut tulvia suurempi ongelma. Vai kenties, että sateen ja tuulen nostattamisen perinteet ovat jostain syystä vain jääneet elämään niiden karkottamista paremmin. Toisaalta harmi, että elävää kansanperinnettä on hävinnyt tieteen alta ja jäänyt unholaan. Harvapa meistä enää ennustaa säätä luonnon merkkejä katselemalla. Luotamme nykyään pikemminkin Ilmatieteenlaitoksen ennusteisiin. Uskomuksia Suomessakin on useita säähän liittyviä uskomuksia ja sanontoja edelleen käytössä vaikka monet niistä ovatkin jo jääneet unholaan sään menettäessä merkitystään arkielämässä. Esimerkiksi voimakkaan punaisen auringonlaskun uskotaan ennustavan rajuilmaa seuraavaksi päiväksi. Pääskysten lentäminen matalalla taas tietää sadetta, samoin kuin lokkien lähteminen rannikolta sisämaahan päin. Kaikki varmaan muistavat lapsuudesta kun etanaa pyydettiin ennustamaan sateen tuloa sarviaan näyttämällä. Hyvin on mielessä myös "Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään" -sanonta. Osa näistä on ihan toimiviakin. Muuttolintujen tulo kertoo hyvin kevään etenemisestä ja punainen auringonlasku voi antaa viitettä ilmassa olevasta kosteuden määrästä ja siten myös sään muuttumisesta. Mereltä voivat linnut lähteä sisämaahan pakoon esimerkiksi siellä olevia rankkasateita. Olen itse nähnyt kun lintuja tuli kaupungista merelle päin suorastaan mustana pilvenä rankkasadetta ja salamointia pakoon. On hyvin helppo kuvitella, että miten vuosisatoja sitten ilmiötä on voitu pitää lähes maailmanlopun merkkinä kun ei ole välttämättä ymmärretty sen merkitystä. Vaikuttavaa se on nykyäänkin myös sellaiselle, joka tietää heti lintupilven nähtyään mistä on kyse. Monet säähän liittyvät sanonnat ovat liittyneet tiettyihin päiviin ja muistettu nimien kautta. Tällaisia sanontoja ovat esimerkiksi "Simo siltoja tekee, Martti maita vahvistaa, Antti aisoilla ajaa" ja "Jaakko heittää kylmän kiven". Tuollaiset tiettyihin päiviin liitetyt uskomukset eivät tietenkään kerro tarkasta sään muuttumisesta. Ne ovat olleet lähinnä muistisääntöinä vuodenpyörän kääntymisestä ja tiettyjen ajanjaksojen tulosta. Niiden avulla on voitu suurinpiirtein päätellä, että milloin esimerkiksi on aika ottaa karja laitumilta talvea varten sisälle tai aloittaa kevätkylvöt jos säät vain sallivat. Sanontoja on voitu myös käyttää loitsunkaltaisina tehostamassa toivetta sään muuttumisesta. Sään hallinta Hurjaa säätä aiheuttavia jumalia on pyritty lepyttämään erilaisin lahjoin ja rituaalein. Keväisin on esimerkiksi tehty taikoja kylvöjen onnistumiselle, syksyisin taas jotta olisi hyvät säät onnistuneelle sadonkorjuulle ja vuorostaan kiitetty jumalia jos sato on ollut hyvä. Aniharva nykyihmisistä taitaa kuitenkaan enää pitää esimerkiksi ukkosmyrskyä jumalien aiheuttamana ja suorittaa lepytysriittejä saadakseen sään laantumaan, etenkin kun sellaiselle harvemmin oikeasti olisi tarvetta. Olemme ikävä kyllä erkautuneet luonnosta sen verran pahasti, että ikävän harva kiinnittää sääilmiöihin sen kummemmin enää huomiotakaan. Vain se merkitsee monelle, että kastuuko matkalla töihin vai ei ja onko viikonlopun grillijuhlissa auringonpaistetta. Ennen aikaan merimiehille on ollut purjelaivojen valtakautena erityisen tärkeää saada suotuisat tuulet purjehdukselleen. Tähän on yritetty vaikuttaa muun muassa erilaisin loitsuin ja amuletein. Moni meistä on kuullut säkeistä, joissa ovat myrrysmiehet myyneet tuulta purjehtijoille. Tyveneen osuttaessa on sitten säkkiä raotettu ja päästetty tuulta sopiva määrä vapaaksi. Toinen keino purjehduskelin luomiseksi ovat olleet narut tai huivit, joissa on ollut solmuja. Näitä solmuja on sitten avattu sitä mukaa kuin on tuulta tarvittu. Yksi solmu on tuonut leppeän tuulahduksen, kaksi solmua reippaan puhurin työntämään laivaa vauhdilla eteenpäin ja kolmella solmulla on saatu myrsky aikaiseksi. Erityisesti pohjoismaalaiset ovat olleet tunnettuja tuuliloitsuistaan. Edellä mainitut säkit ja solmut ovat olleet käytettyjä keinoja erilaisissa taruissa ja tarinoissakin. Esimerkiksi Odysseuksella kerrotaan olleen säkki, jolla pystyi saamaan tuulta aikaiseksi. Tunnetuin noitiin liittyvä säänhallintakeino taitaa olla juurikin tuulen nostatus. Legenda kertoo, että kuuluisan Espanjan Armadan olisi tuhonnut noitien nostattama myrsky. Säämagia on yleensä ollut hyvin arkipäivän magiaa. Harjoittaja ei ole välttämättä tullut ajatelleeksikaan, että on tekemässä yleensäkään minkäänlaista maagista toimintaa, on ollut niin olennainen osa elämää ja arkipäivää. Tällaista on esimerkiksi veden pirskottaminen, jotta tulisi sadetta. Tai lahjojen tarjoaminen jumalille, jotta eivät aiheuttaisi esimerkiksi rankkasateita ja tulvia kun niitä ei todellakaan kaivata. Rituaalisempaa maagisin keinoin säähän vaikuttamista ovat esimerkiksi erilaiset sadetanssit, amulettien valmistus ja loitsujen laulanta. Sadetanssit ovat varmaan tutuimpia Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta. Näitä on kyllä harjoitettu muuallakin. Monilla kansoilla ja heimoilla juuri täällä pohjolassakin ovat erilaiset shamaanit ja kylännoidat olleet tärkeässä asemassa myös sään osalta. Heidän tehtävänsä on monesti ollut pitää säitä hallitsevat jumalat tyytyväisenä. Nostattaa esimerkiksi rummuttamalla, laulamalla ja tanssimalla sadetta jos sitä on tarvittu. Tai vastaavasti lepyttämään jumalat jos on liian rajuja kelejä. Vaikea tehtävä ja pää on voinutkin monesti olla vadilla jos tehtävä on epäonnistunut. Allekirjoittanut on lukuisia kertoja hihkunut ja hyppinyt ukonilmalla ja huutanut pilvelle, että räiskisi enemmän salamoita. Myös sateessa on tullut hypittyä etenkin ensimmäisten pisaroiden ilmestyttyä pitkän kuivan kauden jälkeen. Ei ehkä varsinaista säämagiaa eikä toimivuudesta takeita, mutta onpahan ainakin ollut hauskaa. Etenkin vieressä seisseillä kavereilla. Amulettejä on valmistettu mm maahan haudattavaksi, kaulassa pidettäväksi tai poltettavaksi. Hyvin moni kantaa nykyään kaulassaan Thorin vasaraa ja joillakin heistä se jopa liittyy säähän ja siihen vaikuttamiseen. Eräskin tuttava hankki sellaisen jokin aika sitten ajatuksenaan, että jospa huono tuuri ukkosten suhteen muuttuisi. Allekirjoittaneella on ukkoslintu riipuksena tavallaan hyvän sääonnen tuojana. Loitsulaulanta on paljon käytetty keino halutun sään nostattamiseksi. Sen on voinut suorittaa kylän myrrysmies tai sitten kuka tahansa halukas. Tämä on yksi nykypakanoidenkin käyttämä keino. Säätoiveet lauletaan jumalille ja maailmankaikkeudelle. Puhun toiveista, koska moni nykyajan ihminen pitää yrityksiäkin hallita säätä eettisesti vähintäänkin arveluttavana. Perusteena tälle on se, että luonnon tasapainoa ei pidä mennä järkyttämään, etenkään itsekkäistä syistä. Paikallinenkin sää on kuitenkin vain osa koko maailman kattavaa suurta järjestelmää. Jos sitä muuttaa yhdessä paikassa, voi koko tasapaino pahimmassa tapauksessa järkkyä. Jos sateen saisikin jollain keinolla siirrettyä kastelemaan omaa kuihtuvaa ruusutarhaa, voisi se taas olla pois jonkun toisen salaattimaalta. Marjis Loppuhuomautuksena on pakko todeta vielä tähän, että säätila koitti laittaa kapuloita rattaisiin tämän tekstin eteenpäin toimittamisen osalta. Olin saanut juuri viimeisteltyä kirjoittamani ja aikeissa lähettää tekstin päätoimittajalle kun ukkonen jyräsi suoraan asuinpaikkani yli. Napakka salamanisku pihakuuseen ja pariin muuhunkin paikkaan ihan lähellä, sähköt pois ja nettiyhteys poikki niin, että ei sen korjaamisesta tietoa edes lähipäiville. Olikohan jollain ylemmällä voimalla sanansa sanottavana tekstiini... Heheh. Lähteet:
Artikkeli on julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 3/2006
|