Lehto ry - Tervetuloa

Koti kolmessa maailmassa

Miten elämään vaikuttaa, kun asuintalo alkaa muistuttaa maailmanpuuta? Kolmikerroksinen talo ja vanhanaikainen kota symboloivat shamanistisen maailmankuvan kolmea maailmaa. Koti on universumi pienoiskoossa.

Shamanistisessa maailmankuvassa maailmankaikkeus on jaettu useampiin tasoihin. On ylinen maailma; pilvirajasta alkava kirkkaiden henkien, jumalten ja abstraktin tiedon maailma. Keskinen maailma on arkisen maailmamme henkinen taso, se taso jolla puista näkyy ympäristöön levittyvä energiakenttä ja se maaginen metsänpeitto, jossa vanha kansa kohtasi maahisia ja menninkäisiä. Alinen maailma on maankamaran alapuolella oleva maailma erilaisine maanalaisine todellisuuksineen, esi-isineen, tuonelan tasoineen, voimaeläimineen ja parantavine voimineen.

Vanhan skandinaavisen shamaanirummun kalvolla nämä tasot on kuvattu jakamassa rumpukalvoa kolmeen osaan. Shamanististen kulttuurien asumukset olivat nämä kolme maailmaa pienoiskoossa. Mikrokosmos kuvasti makrokosmosta. Jurtassa, tiipiissä ja kodassa alinen on läsnä kodan nuotiopaikalla. Puu palaa tuhkaksi ja hiiltyy maaksi jälleen. Kodan keskisalko on kodin pienoismaailman keskellä kohoava maailmanpuu, joka halkaisee keskisen maailman ja yltää katon savuaukosta yliseen.

Kerrostaloasumisen aikakaudella kolmijakoinen koti on harvinaisuus. Kerrostalossa yhteys maahan ei ole niin konkreettinen kuin omakotitalossa. Tulipesällisessä asumuksessa on savuhormin muodostama luontainen yhteys yliseen.

Kuin asuisi maailmanpuussa

Minä asun perheineni yhteistä omakotitaloa myös toisen perheen kanssa. Sattumoisin myös yläkerrassa asuu pakana, noitanainen, ja meillä onkin varsin lomittuvat uskonnolliset elämät. Olemme yläkerran noitanaisen kanssa olleet yhdessä rituaalikehässä, alisen maailmoissa ja kiitäneet toistemme uniin.

Talomme on perinteinen kaksikerroksinen omakotitalo, jossa on erillinen vintti. Talo on siis jakautunut fyysisesti kolmeen kerrokseen. Muutamia viikkoja ennen tämän vuoden kekriyötä alkoi tapahtumasarja, jonka päätteeksi totesimme, että kotimme oli alkanut manifestoimaan maailmanpuun kolmea kerrosta; ylistä, keskistä sekä alisen maata. Meidän puolemme taloa, alakerta, on melkein kokonaan maan sisässä, sillä asumme ns. kellarikerroksessa. Meillä on usein hämärää ja viluisaa, mutta myös turvallista ja tukevaa. Yläkerta on avoin, valoisa ja altis paahteelle kuin myös kylmälle. Siellä virtaa helpommin, mutta ehkä myös virtaukset vievät mukanaan asioita joita ei pitäisi. Ylisen kuvana on vintti.

Minä perheineni asun siis ”alisessa”. Meillä tuntuu kylmän, pimeän maan voima tuudittavana ja turvallisena arkitodellisuudessa, mutta varsinkin henkimatkoilla. Istun usein saunatuvalla, missä tuoksuu savu, halkopinot ja sitruunasaippua. Saunatupa on luontainen ja altis paikka rumpumatkoille sekä meditaatiolle. Siellä on turvallista.

Aloinkin nostamaan alisen vainajahengiltä tietoa, joka ei ollut omaani. Tieto nousi maailmanpuuta pitkin ”keskisen” maailmaan, yläkertaan. Ymmärsimme noitanaapurin kanssa toistemme roolin sekä myös asuintalomme kerrostuksellisuuden maailmanpuun kuvana vasta, kun olin istunut rumpuni kanssa saunatuvan hämärissä jo useaan otteeseen, parin viikon ajan. Tieto nousee sekä vajoaa hitaasti.


Mitä mahtaa sitten tarkoittaa, kun koti alkaa ilmentämään maailman kerroksellisuutta? Kun tuntuu, että omassa elinpiirissä on alisen voimien vaikutus läsnä ja portaita noustessa huomaakin astuvansa selkeästi keskisen maahan. Ja sitten se vintti! Siellä ei ole mitään meidän asujien omaa, se on kylmä ja erillään meistä. Alisen ja keskisen maan välillä kuljemme luontevasti, matka kulkee varovaisesti kaartuvan rappukäytävän kautta, alisesta voi kurkata ensin kaarteen takaa ennen kuin lähtee kipuamaan kovia betonirappusia ylöspäin. Matka katkeaa kuitenkin ennen ylisen maata. Ehkä vintille sietäisi viedä jotain meistä muistuttamaan, ylisen henkiä viihdyttämään ja suopeutta talolle antamaan?

Kun alkaa näkemään shamanistisesti myös arkitodellisuutensa henkimaailman manifestaationa, kiinnittää huomiota moniin eri asioihin. Esimerkiksi mitä elementtejä tai henkielämän arkkityyppejä kotonaan vaalii tai hyljeksii? Tai lokeroiko kotiaan tarkoituksella erilaisten henkivoimien alaisuuteen, kuten minä olen tehnyt saunatuvan kanssa? Entäpä ympäröivä luonto vahvoine voimineen?

Sitruunan tuoksu vetää minut takaisin arkitodellisuuteen, joten kulkiessani maailmojen välissä pidän eteeristä sitruunaöljyä mukanani aina. Nyt kekrin jälkeen maailmanpuu on jämähtänyt kotini sisällä marrastilaan, kuin kuolleeksi. Saan olla enemmän rauhassa eikä minun tarvitse niin toimia viestinviejänä. Mutta eiköhän elämän mahla ala taas virtaamaan joulun jälkeen pikkuhiljaa, katsotaan sitten miten käy!

Nykyinen talo

Asutan 1800-luvulla rakennettua hirsitorppaa maaseudulla. Sen kiviholvattu maakellari tuoksuu mullalle, maalle ja vanhojen hirsien ikuisuudelle. Kellari on rakennettu suurista kivistä talon alle kuin muinainen hauta. Se edustaa alista ja yhteyttä tuonelaan. Kellarin hyllyille säilötään satoa suolaan ja sokeriin, painetaan ovi kiinni perässä ja puhalletaan lyhty sammuksiin. Sinne ne jäävät pimeään kiviseen holviin kuin natronsuolalla säilötyt muumiot.

Pirttimme, keittiö ja kodin sydämenä lämpiävä takka sijaitsevat keskikerroksessa. Tämä keskinen maailmamme on täynnä arkista puuhailua ruoanlaitosta tietokoneella kököttämiseen ja elannon hankkimiseen luomalla myytäviä käsitöitä. Takka luo yhteyden yliseen ja aliseen. Sen varaavan muurin päältä kulkee portaikka matalalle vintille: yliseen. Ylisemme onkin symbolisesti pilvien päällä, sillä siellä on nukkumatila, abstraktien ajatusten, unien ja symbolien maailma. Vintillä on myös perheenpään sähköteknis-elektroninen laboratorio, jossa hän rakentaa elektronisia laitteita. Sähkö, sähkönsiirto, ukonilma ja salamat sopivat ylisen maailmaan.

Kerrostaloasumisen jälkeen vanha kolmikerroksinen hirsitalo on tuonut elämään juurevuutta. Koti on paikka, jossa haluaa olla mahdollisimman paljon.


Menneisyyden talo

Nykyisen kodin lisäksi olen asunut lapsuudessani kolmikerroksisessa rintamiestalossa. Tämä talo on painunut mieleeni niin voimakkaana muistijälkenä, että se on muodostanut oman shamanistisen todellisuuden, johon kuljen henkimatkoilla ja unien kautta. Tästä maailmasta aikaa sitten purettu talo on siis olemassa henkimaailman tasoilla. Shamanistisin termein kuvattuna sen lokaatio on keskisessä todellisuudessa, mutta ajallisesti menneisyydessä. Koska talo sijaitsee lapsuudessani, on se psyykkisesti hyvin voimakas työskentelykohde. Kaikki lapsuudessa tapahtunut kun vaikuttaa meihin syvällä piilotajunnassa myös aikuisena.

Tässä menneen ajan talossa kellari edustaa alista, joka on jo rappeutumassa ja painajaisten vallassa. Herään joskus öisin muistikuvaan, jossa kellarin vesipumppu huutaa, isäni ryntää portaat alas kellariin ja alkaa kantaa tulvinutta vettä pois, jotta vesipumppu ei jää veden pinnan alle ja rikkoudu. Lapsuuden pelkojen tai painajaisten käsittelyyn tämä kellari on mitä oivallisin paikka. Laskeudun shamaanimatkalla istumaan sen homeisille puuportaille. Silmäni mittailevat mummon valmistamia ruusunmarjahillokkeita, kaarnikkahilloja ja mustaherukkamehuja. Perunat ovat seinälaareissa mustina mullasta. Maalattialla lainehtiva vesi tuijottaa takaisin. Sukellan läpi tumman veden, sukellan läpi multaisen liejun. Kaikki maailman vedet ovat yhteydessä toisiinsa. Kellarin musta ummehtunut vesi on yhteydessä alisen kuolemanvirtaan, tiedon virtaan, puhdistumisen virtaan.

Vanhan talon keskinen maailma oli isovanhempieni lämmin asuinpaikka, jossa tuoksui aina tuore pulla ja taiteilijavaarini maalien aromi. Kierreportaikkoa pitkin kavuttiin yliseen, jossa asuimme isäni ja äitini kanssa pienellä vintillä. Vintin seinien sisällä identiteettini muotoutui monien vuosien ajan, joten se on shamaanimatkoilla paikka, jossa voin jälkikäteen työstää muotoutuvaa identiteettiäni ja tehdä muutoksia menneeseen – jotka realisoituvat tulevaisuudessa eli tässä hetkessä.

Menneisyyden talo henkimaailmassa on tehokas maagisen työskentelyn areena, sillä talo kuvastaa myös ihmistä itseään. Siellä tehty työskentely vaikuttaa tehokkaasti alitajuntaan.


Tulevaisuuden talo

Tulevaisuuden taloni on jotain, minkä voin halutessani manifestoida. Ajatukset, haaveet, intentiot lähtevät muokkaamaan maailmaa niin, että löydän itseni tulevaisuudessa asumassa talosta, joka vastaa tarpeitani. En ole aloittanut työskentelyä vielä, koska olen tyytyväinen nykyiseen kotiini. En myöskään halua sitoa polkuani vielä kohti tiettyä taloa, sillä voihan olla, että kymmenen vuoden päästä haluan asua mustalaisvankkureissa ja kiertää maailmaa.

Toivomme, että tämä kirjoitus rohkaisee miettimään, miten asunnosta voi tehdä oman pienoisuniversumin. Mitä voisit tehdä kotonasi, jotta siitä tulisi viihtyisämpi? Voisitko luopua jostakin vanhasta tai lisätä vähän uutta ja inspiroivaa? Rakentaisitko kotiisi voimapaikan, johon toisit eri elementtien symbolit: kivi, sulka, vesiastia ja kynttilä muistuttavat luonnosta kaupunkiasunnossakin. Me olemme aika kovia siivoamaan, joten liputamme viihtyisäksi järjestetyn kodin puolesta; siistissä kodissa eivät tontutkaan remua ja on helpompi rauhoittua nauttimaan kodin suojasta.

Kirjoittajat:
Iita ja Thuleia
tiedotus(a)lehto-ry.org

 

<< Itsetuntemus ja magia
<<
Artikkelivalikko


Liity jäseneksi Lehtoon


 

Lehto ry - Etusivu In English Lehto ry Lehto ry Facebookissa Etusivu Lehto Uskonnot Tapahtumat Seita-lehti Verkkokauppa Yhteystiedot Seita-lehti Seita-lehden artikkelit verkossa Osta irtonumeroita Mainosta lehden sivuilla Vuosikerrat Mediakortti