| |

Luonnonuskonnot ovat elämää juhlistavia, omaan kokemukseen perustuvia uskontoja ja elämäntapoja. Suurimpana yhteisenä tekijänä eri luonnonuskonnoilla on kunnioitus luontoa ja sen kiertokulkua kohtaan. Luonnonuskonnoissa ihminen nähdään osana tätä loppumatonta kiertokulkua; ei erillisenä, ylempänä tai alempana. Luonnonuskonnoille on ominaista pyrkimys tasapainoon.
Jumaluuskäsitys vaihtelee voimakkaasti perinteestä
toiseen, yleisimpänä kuitenkin lienee panteismi, koko universumin
pitäminen pyhänä. Toisena vallitsevana näkökulmana
on animismi, usko siihen, että kaikella (myös kivet ja puut)
on oma sielunsa. Ja kolmantena polyteismi, usko siihen, että jumaluudella
on useat eri kasvot tai että on useita eri jumaluuksia, jotka edustavat
luonnon ja elämän eri puolia, yhtälailla feminiinisiä
kuin maskuliinisiakin. Näkökulmia on yhtä monta kuin
luonnonuskontojen harjoittajiakin. Suurin osa luonnonuskonnoista pohjautuu
vanhoihin, esikristillisiin uskontoihin kansanperinteen ja/tai rekonstruktion
kautta.
Luonnonuskonnoiksi voidaan luokitella esim. asatru,
wicca, maakeskeinen uuspakanuus, Gaia-henkisyys, muinaissuomalaisen
tai-eurooppalaisen uskonnon harjoittaminen; esim. druidismi ja uus-samanismi.
Lue
luonnonuskontojen maailmankuvasta ja asemasta Suomessa Thuleian tupa
-sivustolta
Kirjallisuutta yleisesti uuspakanuudesta
Adler, Margot: Drawing Down the Moon: Witches, Druids,
Goddess Worshippers and Other Pagans in America Today (melko vanha yleiskuvaus
uuspakanuuden kehittymisestä ja kirjosta 1900-luvulla)
Harvey, Graham: Listening People, Speaking Earth (uudempi yleiskuvaus)
Hutton, Ronald: The Triumph of the Moon (tutustu myös kirjailijan
muihin teoksiin)
http://www.sacred-texts.com
(sisältää tekstiversioina muiden muassa sellaisia wiccan
syntyyn vaikuttaneita tekstejä kuin Charles Lelandin Aradia, Margaret
Murrayn God of the Witches ja erään version Gerald Gardnerin
Book of Shadowsista)

|
|