Tsekin alueella vaikuttanutta esi-kristillistä kansanuskoa kutsutaan yleensä slaavilaiseksi kansanuskoksi tai slaavilaiseksi pakanuudeksi. Slaavilainen uskonto kuuluu indoeurooppalaisiin uskontoihin, joiden arvellaan alunperin kehittyneen samasta uskonnosta. Kansanuskon elvyttäminen kulminoituu Tsekeissä voimakkaasti yhdistystoimintaan. Rodná Víra on uuspakanallinen yhteisö, jonka tavoitteena on vanhan tsekkiläisen slaavilaisen kansanuskon rekonstruoiminen.

Slaavilainen pakanauskonto ei ole säilynyt alkuperäisenä ja katkeamattomana tähän päivään saakka. Tsekeissä slaavilainen kansanusko on alkanut muodostua uudelleen viime vuosina ja vuosikymmeninä. Lähteitä on vähän ja arkeologisilla löydöillä on suuri painoarvo uskonnon uudelleenluomisessa. Kokonaiskuvan luomiseen käytetään myös etnograafisia lähteitä ja historiallista ja uskontotieteellistä tutkimusdataa. Rekonstruoidusta uskonnosta käytetään nimeä slaavilainen alkuperäisusko (Slavonic native belief - slovanským rodnoverím). Muita nimityksiä ovat esimerkiksi slaavilainen uskonto, lingualismi, muinaisusko ja perunismi, mutta kaikilla tarkoitetaan samaa asiaa.

Jumaluudet ja maailmankuva

Muiden indouerooppalaisten uskontojen tapaan slaavilainen alkuperäisusko on monijumalainen. Jumaluus nähdään useana persoonana, joilla jokaisella on oma tahto. Jumalat ja jumalattaret ovat yhteydessä toisiinsa rikkaan sosiaalisen verkoston avulla ja jumalmaailmassa on havaittavissa selvä hierarkia. Suuri isoisä – kaikkien jumalten isä ja ylijumala – on taivaan jumala Svaroh (Svantovit). Hän on jumalhierarkian korkeimmassa asemassa. Toiset jumaluudet ovat sitä ylhäisempiä, mitä lähempää verisukua he ovat Svarohille. Muita tunnettuja jumaluuksia ovat ukkosenjumala Perun, tuonpuoleisen jumala Veles ja auringonjumala Dazboh. Jumalten vastaparina ovat jumalattaret, joista merkittävin on maaäiti Mokoš.

Jokaisessa polyteistisessa luonnonuskonnossa on osia vanhemmista uskonnollisista aineksista, kuten animismia, manismia (usko vainajahenkiin) ja totemismia. Slaavilaisessa perinteessä erityisesti esi-isien muistaminen on tärkeätä. Animismiin liittyy usko luonnonhenkiin, kuten keijuihin, haltijoihin, vedenhenkiin sekä metsänneitoihin ja metsänmiehiin. Totemismin huomaa parhaiten kasveihin, eläimiin ja puihin liittyvissä uskomuksissa. Esimerkiksi ukkosenjumala Perunin pyhä puu on tammi.

Ukkosenjumala Perunin symboleita

Magia

Vanhoista ajoista asti magia on ollut tärkeällä sijalla monessa luonnonuskonnossa. Magiaa voisi kuvata (yli)luonnollisien voimien avulla maailman eri tasoihin vaikuttamiseen halutun lopputuloksen saamiseksi. Magia on luokiteltu slaavilaisessa kansanuskossa eri tyyppeihin sen mukaan, millä uskonnon tasolla magiaa on käytetty.

Vanhin magian tyyppi on luonnonmagia, jossa luonnonvoimia käytettiin apuna parantamiseen ja metsästysonnen takaamiseen. Historiallisesti lähempänä nykypäivää on maanviljelyyn liittynyt magia, jossa päämääränä oli sadon ja vaurauden varmistaminen. Tuoreimpana magian lajina voisi pitää sosiaalista magiaa, jota kehittyneempien kulttuurien papisto ja soturit käyttivät hyväkseen. Tällainen magia liittyy polyteistisiin uskontoihin ja tiettyjen jumalten palvelemiseen. Slaavilaisessa pakanuudessa on käytössä kaikki magian tyypit. Erityinen magian laji on ennaltanäkeminen ja ennustaminen, joka on säilynyt slaavilaisten kansojen parissa tähän päivään saakka.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin kattavampana Lehto ry:n Seita-lehdessä 3/2008.